Onko USA heittämässä hanskoja tiskiin Kaakkois-Aasiassa? Siltä ainakin näyttää, sillä maailmanpolitiikan suuren ja mahtavan ote ASEAN-maista on herpaantumassa.
Viime viikolla Laosin Vientianessa pidettiin ASEAN-maiden ja Yhdysvaltain vuosikokous, jonne amerikkalaiset ovat perinteisesti lähettäneet presidentin tai vähintäänkin varapresidentin korostamaan sitoutumista yhteistyöhän alueen maiden kanssa.
Viime vuonna Yhdysvaltoja edusti kokouksessa varapresidentti Kamala Harris, mikä koettiin alueen maissa pettymyksenä, koska hänen natsansa eivät riittäneet sopimaan mitään konkreettista. Tällä kertaa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden loisti poissaolollaan kokouksesta jo toista vuotta peräkkäin ja tilaisuuteen lähetettiin ”vain” ulkoministeri Anthony Blinken?
Viime vuonna ASEAN-maiden johtajien tapaamisissa puhuttiin jo avoimesti siitä, kuinka alue on jäänyt sivuraiteelle Yhdysvaltain globaalissa strategiassa. Julkilausumissaan Yhdysvallat puhuu entistä laveammin sanakääntein sitoutumisesta ja yhteistyöstä, mutta käytännössä sanat ovat muuttuneet retoriikaksi, joka ei enää vakuuta edes niiden lausujia.
Nouseva taloustiikeri
Kaakkois-Aasian maiden liitto (ASEAN) on alueen maiden poliittinen ja taloudellinen liittoutuma, joka perustettiin Bangkokissa vuonna 1967. Nykyään ASEAN-maihin kuuluu kymmenen valtiota: Brunei, Myanmar, Kambodzha, Indonesia, Laos, Malesia, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Vietnam.
Liittouman ensisijaisena tavoitteena on kiihdyttää alueen taloudellista kasvua, sosiaalista kehitystä ja kulttuurista merkitystä sekä edistää rauhaa alueen maiden välisissä suhteissa. Jäsenvaltiot muodostavat 670 ihmisen markkina-alueen, jonka keskimääräinen talouskasvu oli viime vuonna 4,6 prosenttia (selvästi suurempi kuin yhdelläkään länsimaalla) ja yhteenlaskettu bruttokansantuote noin 4 biljoonaa dollaria.
ASEAN-mailla on sekä demografista että taloudellista voimaa, ja Sveitsissä toimiva Maailman talousfoorumi kuvailee Kaakkois-Aasian valtioiden liittoa maailmantalouden mustaksi hevoseksi, joka nopealla kasvullaan voi sekoittaa Yhdysvaltain ja Kiinan monopolipelin maailman talousherruudesta.
Vaikka ASEAN-mailla on taloudellista valtaa ja yhteisiä tavoitteita, erot yksittäisten maiden välillä ovat edelleen suuria ja niillä on hyvin erilaiset resurssit toteuttaa yhteisiä päämääriä. Esimerkiksi alueen rikkaimman maan Singaporen keskimääräinen vuositulo (91 100 dollaria) on 77 kertaa korkeampi kuin köyhimmässä jäsenvaltiossa Myanmarissa (1 180 dollaria).
Yhdysvalloilla on vielä vahvat kauppa- ja investointisuhteet ASEANin maiden kanssa, jotka yhdessä muodostavat Yhdysvaltojen neljänneksi suurimman tavarakauppakumppanin. Yhdysvaltain ja ASEAN-maiden välisen kaupan vuosiarvo on ollut viime vuosina hieman yli 500 miljardia dollaria. Kauppa on kuitenkin pitkään ollut Yhdysvalloille noin 200 miljardia dollaria alijämäistä, sillä ASEAN-maat myyvät Yhdysvaltoihin enemmän kuin ostavat sieltä.
Pettymysten vuosi 2024
Vaikka vuoden 2024 piti olla kasvun ja yhteistyön vuosi ASEAN-USA-suhteissa, syy Yhdysvaltain presidentin poissaoloon kokouksesta kertoo varsin selvästi, kuinka sen ASEAN-politiikka on muuttunut. Valkoisen talon lehdistötiedotteen mukaan presidentti pitää tärkeämpänä matkustaa Saksaan ja Angolaan vahvistaakseen suhteita liittolaisiin ja ystäviin.
Tällainen diplomaattinen ylenkatse on omiaan herättämään kysymyksiä ASEAN-maiden keskuudessa siitä, kuinka sitoutunut Yhdysvallat on yhteystyöhön alueen kanssa. Jos Saksa on liittolainen ja angolalaiset ovat ystäviä, mitä ovat Kaakkois-Aasian maat?
ASEAN-maista ainakin Myanmar, Vietnam ja Malesiakin ovat jo sangen avoimesti alkaneet katsella Venäjän suuntaan. Merkillepantavaa oli myös se, että Vladimir Putin vieraili äskettäin Vietnamissa lämmittelemässä suhteita ASEAN-maiden kanssa henkilökohtaisesti. Edustajiaan hän lähettää vain Ukrainaan.
Myös Kiina seuraa suurennuslasilla ASEAN-maiden ja Yhdysvaltojen suhteiden kehittymistä ja on tarttunut näkemäänsä tilaisuuteen. Sen vaikutus Kaakkois-Aasiassa on kasvanut viime vuosina paljon, kun Yhdysvaltojen juhlapuheet ovat muuttuneet yhä tyhjemmäksi diplomaattilatinaksi.
Tarkoitushakuinen historia
Historiallisesti Yhdysvaltojen sitoutumista Kaakkois-Aasiaan ohjasivat ensisijaisesti kylmän sodan strategiset huolenaiheet. Kommunismin ja dominoteorian torppaaminen johti amerikkalaisten osallistumiseen Vietnamin sotaan, mikä jätti alueelle pysyvän epäluottamuksen ja epäluuloisuuden perinnön heitä kohtaan. Kylmän sodan jälkeisenä aikana Yhdysvallat on kuitenkin pyrkinyt edistämään yhteistyökykyisempää suhdetta ASEANin kanssa.
Vuonna 1994 perustettu ASEANin alueellinen foorumi (ARF) on toiminut keskeisenä vuoropuhelu- ja yhteistyöareenana Yhdysvaltojen ja ASEANin välillä. ARF tarjoaa myös mekanismin alueellisten turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi, mukaan lukien uudemmat uhat, kuten terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja ilmastonmuutos.
Vuonna 2003 allekirjoitettu ASEANin ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus (AFTA) on auttanut vähentämään tulleja ja muita kaupan esteitä näiden kahden alueen välillä. Yhdysvallat on viime vuosina ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Regional Comprehensive Economic Partnership (RCAP) kauppasopimukseen, jossa on mukana ASEAN-maiden lisäksi merkittäviä talousmahteja kuten Kiina, Japani, Etelä-Korea ja Australia.
Lohikäärme olohuoneessa
Kun Yhdysvaltain geopoliittinen katse on suunnattu muualle, Kiina tekee itsestään korvaamatonta kauppakumppania ASEAN-maille. Se on ASEANin suurin yksittäinen kauppakumppani, jolla on lukuisia suuria yhteisyrityksiä yksittäisten jäsenmaiden kanssa sekä laajoja usean maan yhteishankkeita.
Jos Yhdysvaltain kauppatase ASEAN-maiden kanssa on negatiivinen, Kiinan tilanne on toisin. Se myy ASEAN-maille vuosittain 100 miljardin dollarin arvosta enemmän kuin sieltä ostaa. Kauppavaje on kymmenkertaistunut vuodesta 2010.
Kiinan taloudellinen tuki alueelle tulee pääasiassa edullisina lainoina suuriin infrastruktuurihankkeisiin vuonna 2013 lanseeratun Belt and Road -aloitteen puitteissa. Vuonna 2021 Kiina aloitti myös Global Development Initiative -hankkeet, jotka edistävät ”ihmiskeskeistä”, vihreää ja innovaatiovetoista kehitystä.
Yhdysvallatkin myöntää avustuksia ja halpakorkoisia lainoja ASEAN-maille, mutta suurin osa niistä on sidottu ympäristönormeihin ja ihmisoikeuksiin, joita jotkin alueen maat pitävät häiritsevänä kulttuurikolonialismina. Vaikka Kiinan halpakorkoisiin lainahankkeisiin ei liity tällaisia ideologisia ehtoja, ne herättävät huolta uhkaavista ”velkaloukuista” ja valtion omaisuuden menettämisestä maksukyvyttömyystilanteissa.
Pelisilmää peliin
Vaikka Yhdysvaltain ja ASEANin suhde on edennyt pitkän matkan kylmän sodan myrskyisistä päivistä, tämän päivän geopoliittiset realiteetit eivät suosi Yhdysvaltoja. Amerikkalaiset ovat menettämässä Kaakkois-Aasian kiinalaisille, ellei se nopeasti muuta diplomatiaansa sellaiseksi, jota ymmärretään Aasiassa, missä poliittinen muisti on vaalikautta pidempi ja kasvojen säilyttäminen on tärkeää maiden johtajille.
Kakkosketjun pelaajien lähettäminen ykkösketjun tapaamisiin kertoo paljon Yhdysvaltain nykyisestä asenteesta Kaakkois-Aasiaa kohtaan. Ehkä Yhdysvaltain itselleen rakentama rooli ”vapaan maailman” puolustajana on käymässä liian raskaaksi, jos yhä suurempi osa maailmasta ei enää halua maailmaa, jota he katsovat puolustavansa (Ketä ja mitä vastaan?).
Suurin osa ihmisistä kaikkialla maailmassa, riippumatta talous- ja hallintojärjestelmästä, haluaa yksinkertaisen säädyllistä elämää, pysyvyyttä arjen realiteetteihin ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sellaista maailmaa ei ole vielä kaikissa ASEAN-maissa, mutta jos usko sen luomiseen omin voimin on vahvempi kuin vanhan mallin puolustamiseen, Yhdysvaltojen vaikutusvalta tulee vähenemään Kaakkois-Aasiassa tulevina vuosikymmeninä.
Aiheesta lisää:
Filippiinit ja Kiina – Kohti uutta maailmanjärjestystä
Panettelua Etelä-Kiinan merellä – Kenen säännöillä?
