Sata kirjoitusta Filippiineistä, siis sata! Tämä on niitä päiviä, kun tulee ajateltua tavallista kriittisemmin omia tekemisiä. Sata kirjoitusta tarkoittaa sisällöllisesti ja sivumääräisesti kahta täysmittaista kirjaa. Miksi ja minkä vuoksi?
Kukaan ei nyky-Suomessa kirjoita kirjoja eikä blogeja rahasta – paitsi ne 5 kirjoittajaa, jotka ihan oikeasti ja ansaitusti saavat niistä elantonsa – koska talouden ilmestyskirjassa sanotaan, etteivät ihmisten mielipiteet ja toiveet ole sama asia kuin kollektiivinen kulutuskäyttäytyminen.
Jos sadan kirjoituksen kirjoittamiseen ei ole taloudellisia kannustimia, mikä muu saa sanat paperille ja bitit lauseiksi? Onko se minun tapauksessani kirjoittaminen sinänsä? No ei taatusti ole, sillä laittelen sanoja peräkkäin toisinaan hyvinkin huolimattomasti ja jätän hiomiset ja oikolukemiset liian vähälle huomiolle.
Olisiko se oman egon pönkittämistä ja huomion hakemista? Varmasti jossain määrin, mutta sellaiseen hivelyyn olisi helpompia ja tehokkaampia tapoja. Sadan kirjoituksen motiivia haettaessa, olennaisin jää jäljelle: Olen edelleen intohimoisen kiinnostunut siitä mitä noilla Suomesta katsoen kaukaisilla ja eksoottisilla saarilla on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan.
Luomiskertomus
Filippiineistä kirjoittaminen on jatkumoa sille alkuräjähdykselle, joka laajensi ymmärrystäni siitä, mitä halusin elämältä ottaessani ensimmäiset askeleeni näillä saarilla 90-luvun alussa. Se oli hyppy kalseasta lama-Suomesta lämpimään värien maailmaan, missä elämä oli rakkauden ja seikkailujen täyttämää. Ne kokemukset tankkasivat innostusta tankkiin pidempäänkin reissuun ja siitä kirjoittamiseen.
Koronapandemialla oli merkittävä vaikutus kirjoittamisen säännöllisyyteen. Kun pandemia iski lihakirveen yritysmaailman niskaan ja sulki ovet ulkomaailmaan, en päässyt taivastelemaan asuinmaani asioita ja tapahtumia ystävien kanssa samoille lauteille, joten aikani kuluksi huomasin kirjoittavani niistä aikaisempaa useammin.
Kirjoituksista muodostui osa olemista; ensin ajantappajana, sitten ihan vaan totuttuna tapana viihdyttää itseäni. Kun vuorovaikutus lukijoiden kanssa lisääntyi ja tutustuin moniin lukijoihin, kirjoittamisesta tuli jotain muuta, jotain sellaista mistä pidän ja mikä tulee luonnostaan ilman suurempia tuntemuksia vastikkeettomasta työstä. Ihan en mene vielä niin pitkälle, että näiden kirjoitusten tekeminen olisi rentouttavaa, mutta lähellä sitä pistettä ollaan.
Olen myös vakuuttunut siitä, että ainakin ensimmäisinä vuosina ympäristöllä oli oma roolinsa kirjoitusten syntymisessä. Sehän on selvä, että Filippiineillä eläminen pidentää murrosikää ja siellä tulee harvemmin ajateltua, onko oma tekeminen järkevää ja turvallista. Filippiineillä ideoiden ja niiden toteuttamisen välinen matka on huomattavasti lyhyempi kuin Suomessa.
Oman lähetyskäskyn rajat
Julkaisen näitä Padre Ado -kirjoituksia oman nettisivustoni kautta (www.padreado.com), josta ne jaetaan eri kanaville ja alustoille luettavaksi. Alkuun kirjoitusten kuukausittaiset lukijamäärät vaihtelivat sen mukaan, miten usein niitä julkaisin; muutamista sadoista lukijoista kuukaudessa hieman yli tuhanteen. Viime aikoina kuukausilukemien määrä on vakiintunut jo tuhannen paremmalle puolelle ja kasvu näyttää jatkuvan vakaana.
Syynä lukijamäärän kasvuun on luultavasti se, että filippiiniläisiä muuttaa Suomeen nyt aiempaa enemmän, mikä lisää suomalaisten yleistä kiinnostusta heitä ja heidän maataan kohtaan. Yhä useammat lukijat löytävät kirjoitukseni hakukonekyselyiden kautta.
Vaikka en ylläpidä mahdollisuutta antaa suoraa palautetta sivustollani, saan sitä kuitenkin sopivasti eri lähteistä: Joskus kiitosta, toisinaan aiheesta arvostelua ja joskus myös tahallisten tai tahattomien väärinymmärrysten ärtymystä, mikä sekin kuuluu tähän touhuun. Hauskaa, että sosiaalinen media voi olla oikeasti sosiaalinen.
Suurin osa säännöllisistä lukijoista on Suomessa asuvia suomalaisia. Eniten heitä on pääkaupunkiseudulla; muualla asuvat lukijat ovat jakautuneet tasaisesti eri puolille maata. Yksi merkittävä lukijaryhmä on ulkosuomalaiset; noin 25 prosenttia kaikista lukijoista asuu vakinaisesti muualla kuin Suomessa. Tässä ulkosuomalaisten lukijoiden kymmenen kärki asuinmaiden mukaan:
1. Filippiinit
2. Yhdysvallat
3. Ruotsi
4. Iso-Britannia
5. Saksa
6. Espanja
7. Thaimaa
8. Irlanti
9. Alankomaat
10. Kiina
Suomessa asuvat filippiiniläiset eivät juurikaan lue näitä kirjoituksia. Heillä on omat verkostonsa ja tapansa jakaa heitä kiinnostavaa tietoa keskenään. Toki heitäkin kiinnostaa mitä suomalaiset ajattelevat heistä ja heidän kotimaastaan, mutta useimmille suomen kieli on ylivoimainen este lukea suomenkielisiä kirjoituksia.
Osui ja upposi
Jos unohdamme Armi Kuuselan tilastollisena poikkeuksena, sivuston lukijoita näyttävät kiinnostavan eniten kirjoitukset näistä kolmesta aihepiiristä: Filippiiniläiset vaimot, Filippiinien matkailu sekä ulkosuomalaisen elämä.
Yksittäisistä kirjoituksista nämä viisi ovat toistaiseksi olleet sivuston luetuimmat kokonaislukijamäärien perusteella:
Armi ja Gil – Rakkaustarina (Linkki)
En olisi arvannut, että Armin tarina vielä kiinnostaisi suomalaisia näin paljon, mutta tätä kirjoitusta on luettu säännöllisesti sen ilmestymisestä lähtien. Kirjoituksen kestosuosio osoittaa, että Suomessa on suuri määrä Armin tarinasta kiinnostuneita ihmisiä, paljon enemmän kuin muista syistä Filippiineistä kiinnostuneita.
Kaupallinen seksi – Palveluksessanne, Sir (Linkki)
Tämän kirjoituksen suosio ei yllättänyt. Otsikko teki tehtävänsä ja kirjoitus levisi nopeasti moniin ryhmiin. Sen lukivat monet sivustollani ensikertaa vierailleet, joista monikaan ei jäänyt vakituiseksi lukijaksi. Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita seksistä, katolisessa maassa erityisen kiinnostuneita ollaan muiden harrastamasta seksistä, ja hyvä niin, koska se luo uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Kädet ylös – Tämä on Filippiinit (Linkki)
Väkivalta ja rikollisuus näyttävät kiinnostavan myös tavanomaista laajempaa lukijakuntaa. Pelkkä otsikon viittaus väkivallan mahdollisuuteen nosti sykettä uusissa lukijaryhmissä. Säästän sen kirjoitussarjan, missä kuvataan 10 järkyttävintä rikosta Filippiineiltä siihen päivään, jolloin lukijamäärät ovat romahtaneet niin vähäisiksi, että epätoivo ajaa minut true crime -tyylilajin pariin.
Filippiiniläinen vaimo – Vaivattomasti viehättävä (Linkki)
Kun otsikossa mainitaan filippiiniläinen vaimo, erityisesti suomalaiset mieslukijat aktivoituvat välittömästi. Ottamatta kantaa siihen, miksi näin tapahtuu, pelaan varman päälle ja jatkan aiheesta kirjoittamista, koska se on itsellenikin läheinen ja rakas.
Ollako vai eikö olla – Filippiineillä elämisen perusteista (Linkki)
Tämän kirjoituksen suosio ihmetytti, koska se sai paljon lukijoita ryhmissä ja kanavissa, joilla ei ole mitään tekemistä Filippiinien kanssa. Erityisesti eri puolilla maailmaa asuvat ulkosuomalaiset lukivat ja kommentoivat kirjoitusta paljon. Ja tottahan on, että Filippiineillä elämisessä on paljon samoja piirteitä, ilonaiheita ja haasteita kuin Kaakkois-Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa tai joissakin Afrikan maissa asumisessa.
ISO KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLE!
Erityiskiitos Juhalle, joka hoitaa sivuston tekniikkapuolen. Hän hoitaa kotisivujen tekemiset, ylläpitämiset ja optimoinnit ammattimaisesti ja reilusti. Jos lukijoilla on tällaisia tarpeita Filippiineillä ja muuallakin, minulta saa suositusten kera Juhan yhteystiedot.
Nyt Padre Ado jää syystauolle… Ensi viikonloppuun saakka.
