Filippiineillä politiikka on jälleen kuumentanut tunteita. Maan edellisen presidentin dramaattinen pidätys ja pikalähetys ulkomaisen tuomioistuimen eteen ovat saaneet kansan liikkeelle: protestit täyttävät kadut, sosiaalinen media käy ylikierroksilla, ja koko maa pohtii oikeudenmukaisuuden ja kansallisen suvereniteetin kysymyksiä.
Rodrigo Duterte pidätettiin Manilan kansainvälisellä lentokentällä 11. maaliskuuta 2024 hänen palattuaan Hongkongista. Pidätys tehtiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) 7. maaliskuuta myöntämän pidätysmääräyksen perusteella, joka perustuu häntä vastaan nostettuihin syytteisiin rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Tapaus on herättänyt voimakkaita reaktioita sekä Filippiineillä että kansainvälisesti. Duterten tytär, varapresidentti Sara Duterte, tuomitsi pidätyksen ja kutsui sitä ”sorron ja vainon” teoksi. Duterten lakitiimi puolestaan pitää pidätystä laittomana, sillä Filippiinit erosi ICC:stä vuonna 2019, eikä pidätys heidän mukaansa noudattanut kaikkia tuomioistuimen omia sääntöjä.
Toisaalla ihmisoikeusjärjestöt pitävät pidätystä merkittävänä edistysaskeleena kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. He uskovat, että Duterten asettaminen syytteeseen tuo oikeutta niille, jotka menettivät läheisensä hänen hallintonsa huumesodassa vuosina 2016–2022.
Ei huumeita, ei roistoja, ei ongelmia
Rodrigo Duterte nousi Filippiinien presidentiksi vuonna 2016 luvaten kitkeä maan laajalle levinneen huumeongelman kovin ottein. Hän käynnisti aggressiivisen kampanjan huumekauppiaita ja rikollisuuteen sotkeutuneita viranomaisia vastaan. Tämän ”sodan” seurauksena on arvioitu kuolleen tuhansia ihmisiä, erityisesti köyhillä kaupunkialueilla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti syyttäneet poliisia liiallisesta voimankäytöstä ja todisteiden lavastamisesta.
Haagissa toimiva ICC aloitti vuonna 2018 alustavan tutkinnan Filippiinien huumeidenvastaisesta sodasta. Tutkinta keskittyi mahdollisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, erityisesti järjestelmällisiin ja laajamittaisiin siviileihin kohdistuneisiin murhiin. Filippiinit erosi ICC:stä vuonna 2019 protestina tutkinnalle, mutta tuomioistuin katsoi, että sillä on yhä toimivalta tutkia maassa tapahtuneita rikoksia ajalta, jolloin Filippiinit oli jäsenenä.
Vuonna 2021 ICC:n syyttäjät arvioivat, että huumeidenvastainen sota ei ollut laillinen viranomaistoimi, vaan laajamittainen ja järjestelmällinen hyökkäys siviiliväestöä vastaan. Tämän tulkinnan seurauksena päätettiin käynnistää virallinen tutkinta. ICC:n tutkimus kattaa ajanjakson marraskuusta 2011 maaliskuuhun 2019: Duterten viimeiset vuodet Davaon kaupungin pormestarina ja hänen presidenttikautensa ensimmäiset vuodet.
Poliittisen itsemurhan lyhyt oppimäärä?
Kansainvälisen oikeuden prosessin edetessä Filippiinien oikeusasteet antoivat useita – toisinaan ristiriitaisia – lausuntoja ja päätöksiä siitä, ettei ICC:llä ole oikeutta puuttua Filippiinien sisäisiin asioihin. Tammikuussa 2024 presidentti Ferdinand Marcos Jr. ilmoitti: ”Filippiinit ei tee yhteistyötä ICC:n kanssa, eikä hallitus nosta sormeakaan auttaakseen heidän tutkimuksiaan. Tavallisina ihmisinä he voivat toki vierailla maassamme, mutta emme auta heitä. Itse asiassa valvomme heidän toimiaan ja varmistamme, etteivät he ole tekemisissä minkään hallituksen viraston kanssa.”
Helmikuussa 2025 Marcosin kanta oli jo sovittelevampi: ”En tunnusta heidän lainkäyttövaltaansa Filippiineillä. Se näyttää olevan ainoa looginen johtopäätös tässä tilanteessa. Jos kuitenkin Kansainvälinen rikostuomioistuin pyytää Interpolin apua ja Interpol puolestaan pyytää meitä pidättämään ICC:n lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön, tulemme vastaamaan pyyntöön myönteisesti.”
Kun ICC antoi 9. maaliskuuta pidätysmääräyksen Dutertesta ja pyysi Interpolin apua, presidentin palatsista ilmoitettiin, että Filippiinit täyttää velvollisuutensa Interpolia kohtaan. Halutessaan presidentillä ja maan korkeimmalla oikeudella olisi ollut mahdollisuus tilapäisellä rajoitusmääräyksellä evätä Interpolin toimivalta maassa, mutta näin ei tässä tapauksessa tehty ja Marcos kantaa siitä poliittisen vastuun.
Pitkä tie päättömyyteen
Presidentti Duterte tullaan sijoittamaan Scheveningeniin, Haagin merenrantakaupungissa sijaitsevaan vankilaan, noin 1,5 kilometrin päähän ICC:n päämajasta. Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysyksikkö on erillinen osa hollantilaista vankilaa, jossa tällä hetkellä on viisi muuta vankia odottamassa oikeudenkäyntiä.
Pidätetyillä on käytössään kirjoja, televisio, uutispalvelut sekä kuntosali ja urheilutilat. He voivat käyttää tietokonetta, mutta internet-yhteys on rajoitettu. Lisäksi heille tarjotaan mahdollisuus ulkoilla ja osallistua vankilan virkistystoimintaan. Tuomioistuin järjestää myös tapaamisia perheenjäsenten kanssa.
ICC:n sääntöjen mukaan kaikille pidätetyille järjestetään mahdollisimman pian kuuleminen syyttäjän läsnä ollessa. Kuulemisessa varmistetaan pidätetyn henkilöllisyys ja ilmoitetaan, mistä rikoksista häntä epäillään. Lisäksi hänelle kerrotaan oikeudesta hakea väliaikaista vapauttamista. Tämän jälkeen esitutkintatuomarit määräävät päivämäärän syytteiden vahvistusistunnolle.
Syytteiden vahvistusistunnossa syyttäjän on osoitettava, että on olemassa riittävät perusteet uskoa pidätetyn syyllistyneen rikoksiin ja että oikeudenkäyntiin on kerätty tarpeeksi todisteita. Istunnon päätteeksi tuomarit voivat joko vahvistaa syytteet ja määrätä oikeudenkäynnin alkaneeksi, vaatia syyttäjältä lisätodisteita, muokata syytteitä tai hylätä ne kokonaan.
Jos Duterte lopulta tuomitaan häntä vastaan esitetyistä rikoksista, hän ei suorittaisi tuomiotaan Haagissa, vaan hänet siirrettäisiin jonkun toisen jäsenmaan vankilaan. Tällöin hän voisi hakea vapauttamista vedoten korkeaan ikäänsä ja heikentyneeseen terveyteensä.
Tämä poliittinen draama tulee kestämään kuukausia, mahdollisesti jopa vuosia. Edessä on vielä monia käänteitä, joissa kaikkien osapuolten käsitys ”oikeudesta” hukkuu lakiteknisten yksityiskohtien ja muotoseikkojen viidakkoon, mistä saamme lopputulokseksi ratkaisun, jota kukaan ei koe oikeudenmukaiseksi.
Kansainvälinen oikeus vs. kansallinen suvereniteetti
Rodrigo Duterte on poliitikko, joka herättää voimakkaita tunteita. Häntä joko ihaillaan tai vihataan niin kiihkeästi, että tosiasiat ja suhteellisuudentaju unohtuvat usein hänen toimiaan arvioitaessa. Yksi asia on kuitenkin varma: hänessä on yhä poliittista virtaa, joka sähköistää koko kansakunnan – sekä kannattajat että vastustajat.
Duterte on ensimmäinen aasialaisen valtion johtaja, jota vastaan ICC on aloittanut tutkinnan rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hän on myös ensimmäinen demokraattisesti valittu valtionpäämies, jota tutkitaan tilanteessa, jossa hänen johtamansa maa ei ollut sotatilassa oletettujen rikosten tapahtuessa.
Filippiineillä häntä ei ole tuomittu niistä rikoksista, joista ICC häntä syyttää. Lisäksi vähintään kaksi kolmasosaa kansalaisista edelleen tukee hänen toimiaan huumesodan aikana. Kun Duterten syytteitä tarkastellaan Filippiinien yhteiskunnallisessa kontekstissa, tutkinta ja niiden perusteiden arviointi muuttuu paljon monimutkaisemmaksi kuin pelkäksi ihmisoikeuskysymykseksi, jonka määrittely on aina subjektiivista ja kulttuurisidonnaista.
Tämä herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä: Missä määrin demokratia vapauttaa poliitikon vastuusta? Kuinka pitkälle valtiolla on oikeus ja velvollisuus suojella omia kansalaisiaan rikollisten mielivallalta? Kenellä – Jumalia ei nyt huomioida – on oikeus asettaa tuomiovalta, joka ohittaa itsenäisen demokraattisen maan oikeusjärjestelmän sekä sen kansalaisten tahdon ja hyväksynnän?
Filippiinien huumesota – Hyvät, pahat ja rumaa jälkeä
Presidentti Duterte – Päästötodistus
