Filippiinit tunnetaan maana, missä soitto soi ja laulu raikaa, mutta väpättääkö siellä puntti suomalaisen musiikin tahtiin? Onko musiikillinen vaihtotase Filippiinien ja Suomen välillä alijäämäinen vai ylijäämäinen?
Samoin kuin filippiiniläiset merimiehet ovat valloittaneet nykyaikaisen merenkulun, seilaavat filippiiniläiset muusikot yhtä suvereenisti maailman viihdemerellä. Filippiiniläisorkesterit viihdyttävät ihmisiä maailman hotelleissa, kasinoissa, risteilyillä, yökerhoissa, viihdekeskuksissa…
Orkesterit ovat eläviä jukeboxeja, joille voi esittää mielikappaleista toiveita, jotka he täyttävät ammattitaidolla. Heiltä ei odoteta omia alkuperäiskappaleita tai taiteellista kunnianhimoa, ainoastaan hetken viihdettä tuttujen hittien parissa.
Suomeen filippiiniläiset orkesterit eivät ole päässeet tanssittamaan kansaa tiukkojen työlupakäytäntöjen vuoksi. Sen sijaan ruotsinlaivoilla, missä Suomen työmarkkinapolitiikka ei risteile, on satunnaisesti saatu nauttia heidän laadukkaasta jukeboxiviihteestään.
Filippiiniläistä musiikkia ei tunneta hyvin Suomessa, mutta olemme kuitenkin epäsuorasti altistuneet heidän musisoinnillensa kuunnellessamme seuraavia maailmantähtiä, joilla vähintään toinen vanhemmista on taustaltaan filippiiniläinen:
Enrique Iglesias – Filippiiniläinen äiti
Bruno Mars – Filippiiniläinen äiti
Vanessa Hudgens – Filippiiniläinen äiti
Darren Criss – Filippiiniläinen äiti
Apl.de.ap (Black Eyed Peas) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Kirk Hammett (Metallica) – Filippiiniläinen äiti
Arnel Pineda (Journey) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Nicole Scherzinger (Pussycat Dolls, American Idol) – Filippiiniläinen isä
Joey Santiago (Pixies) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Ne laulavat meidät suohon
Suomalaisia laulukilpailuja seuraaville katsojille Filippiinit tuli tunnetuksi Keskiyön auringon laulufestivaaleilla (Midnight Sun Song Festival), jonka palkintosijoja filippiiniläiset laulajattaret dominoivat 1990-luvun alussa.
Keskiyön auringon laulufestivaali oli kansainvälinen viihdetapahtuma, joka järjestettiin Lahdessa vuosina 1987–1995, missä eri maiden edustajat kilpailivat keskenään siitä, kuka on paras laulaja. Euroopan lisäksi kilpailu välitettiin TV-katsojille Filippiineille, Australiaan, Singaporeen, Malesiaan, Bruneihin ja Thaimaahan.
Vuonna 1991 Ivy Violan aloitti filippiiniläisten laulajattarien kultakauden voittamalla kilpailun kappaleilla Easy to love you ja Chilly winds. Seuraavana vuonna Eva delos Santos nappasi pronssia kappaleilla Just like you and me ja Heart to heart.
Vuonna 1993 kilpailua ei järjestetty, mutta heti seuraavana vuonna Samantha Chavez lauloi lopullisesti Filippiinit suomalaisten sydämiin. Samathan voiton sinetöi hänen suomenkielinen esityksensä Arja Korisevan tunnetuksi tekemästä kappaleesta Huomiseen. (Jos jollakin on linkki tuosta esityksestä, laittakaa se jakoon.)
Kun kuulin Samanthan opettelevan hermostuneena kappaleen sanojen lausumista Manilassa ennen Suomen matkaa, tunnustan tuolloin ajatelleeni, ettei siitä tulisi mitään suuren yleisön edessä. Kun Samantha esitti laulun loppukilpailun suorassa lähetyksessä, harvoin tuntui niin hyvältä olla väärässä. Suomalaiset kuulivat kuinka viehättävältä suomen kieli voi kuulostaa, kun asialleen omistautunut filippiiniläinen nainen laulaa sitä täydestä sydämestään.
Original Pinoy Music (OPM)
OPM on lyhenne, jolla tarkoitetaan filippiiniläistä kevyen musiikin alkuperäiskappaletta. Termi on sisällöltään jokseenkin sama kuin Suomessa ”suomipop” tai ”suomi-iskelmä”. Suomeenkin on kulkeutunut kaksi edustavaa esimerkkiä OPM-musiikista.
Vuonna 1997 julkaistulle Taikaa-albumilleen Danny löysi kappaleen, joka käännettiin suomeksi alkuperäistä otsikkoa mukaillen Lapselle. Iso D tulkitsi kappaleen tyylikkäästi alkuperäisen esityksen hengessä.
Alkuperäiskappale on Freddie Aguilarin vuonna 1977 kynäilemä Anak – kaikkien aikojen tunnetuin filippiiniläinen kappale maailmalla. Se on julkaistu 56 maassa ja käännetty 27 kielelle. Anak on myynyt yli 30 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja käväisi myös Yhdysvaltain listan ykkösenä muutaman viikon ajan. Striimauksiakin on kertynyt kymmeniä miljoonia.
Vuonna 2005 suomalaisten radioiden soittolistoille nousi kappale You’ll be safe here. Sitä alkuun pidettiin amerikkalaisen bändin hittinä, mutta asioista hieman paremmin perillä olevat musiikkitoimittajat hoksasivat pian, että kyseessä olikin filippiiniläinen pitkän linjan bändi Rivermaya.
Marginaalista Voice of Finlandiin
Suomeen muuttanut Ilagan Cityn laululintunen Sheila Surban on tehnyt pitkän uran epäkaupallisemman musiikin puolella jo viiden albumin verran; suomalaisia kansalauluja, etnojazzia ja maailmanmusiikkia. Hän on levyttänyt Piirpaukkeen kanssa myös Finlandiasta mainion tagaloginkielisen version Song of Freedom.
Junttidiskon kuningasta Frederikiä on viime vuosina säestänyt filippiiniläinen machokitaran mestari Arthur Cunanan, joka on Frederikin Dynamite Bandin pitkäaikainen kitaristi.
Suomessa asuva filippiiniläinen Francis Laurente Asis tarttui mikrofoniin Voice of Finland -kisailussa vuonna 2018. Kirkkain mitali jäi saavuttamatta, mutta ohjelmaa seuraavien sydämiin Francis itsensä lauloi.
Vuoden 2024 Voice of Finlandissa kisaili kunniakkaasti laukaalainen Mark Honkanen, joka on tunnettu myös Lost Poet ja Dusty Dusters yhtyeiden nokkamiehenä.
Pimeyden tango tropiikissa
Kevyen musiikin vaihtotasevertailussa Filippiinit on tyrmännyt Suomen jo ensimmäisessä erässä. Se on odotettu tulos, sillä Suomessa laulaminen ja tanssiminen on perinteisesti koettu häpeän voittamisena, kun taas Filippiineillä ne ovat lapsesta lähtien osa olemista.
Filippiiniläinen valtavirran musiikkimaku perustuu sokerisiin balladeihin ja noin 50 länsimaisen ikivihreän ikuiseen kierrätykseen. Vaikka maassa on paljon lahjakkaita laulajia ja muusikoita, omaperäisyys ja uusien trendien luominen eivät ole heidän vahvuuksiaan, kunnes joku tulee todistamaan väitteen vääräksi.
Suomalainen pop- ja rock musiikki ei istu siihen makuun, sillä se on omituisen kielen lisäksi liian mollivoittoista ja erikoista. Suomalaisen musiikkiviennin kirkkaimmin loistaneet ja englanniksi laulaneet tähdetkin – Hanoi Rocks, HIM ja Rasmus – ovat jääneet filippiiniläisille vieraiksi.
Kerran olen Manilassa kuullut baarissa soitettavan Lordin Hard Rock Hallejujahin; muutaman kerran useammin Bomfunk MC:n Freestylerin. Noin kymmenen vuotta sitten Power Book -kirjakaupan CD-levyvalikoimaa selaillessani silmiini osui Tiktakin kokoelmalevy, alennuskorissa.
Kovaa ja korkealta soi sana kultainen
Suomalainen metallimusiikin monumentti Children of Bodom on käynyt Manilassa konsertoimassa kahdesti vuosina 2011 ja 2014. Filippiineillä asuvien suomalaisfanien lisäksi konsertteihin saapui kourallinen paikallisiakin ihailijoita.
Vuonna 2014 San Juanin rantalomakohteessa pidettiin kolmipäiväinen Sandstorm Electronic Experience -bailausfestivaali, jota tähditti Suomesta paikalle saapunut Darude.
Nightwish kävi Manilassa heittämässä rutiinikeikan maaliskuussa 2023 muutamalle tuhannelle katsojalle. Vaikka suurin osa yleisöstä oli paikalla uteliaisuudesta, oli mukana yllättävän paljon idoleitaan kuuntelemaan tulleita tosifaneja ja maassa asuvia suomalaisia. Nightwish soitti ja lauloi koko porukan puolelleen huolimatta laulusolisti Floor Jansenin pitkälle edenneestä raskaudesta.
Sitten Filippiinienkin baareissa ja diskoissa alkoi soida Cha Cha Cha, kun Käärijä kävi moraalisesti voittamassa Eurovision laulukilpailun. Kappale katosi soittolistoilta yllättävän nopeasti, mutta pikkulinnut sirkuttavat kuinka se jytkyttää Manilan muunsukupuolisten baareissa ja diskoissa tulevaisuuden ikivihreänä.
Paikallistakin suomalaisjytää on ollut tarjolla, kun Filippiineillä asuvien suomalaisten rockjyrä Out of Stock bändi teki massiivisen kahden keikan mittaisen Great Asian Tour -kiertueen Filippiineillä vuonna 2013, jonka jälkeen toiminta hiipui herätäkseen joskus taas henkiin.
Kuriositeettina on mainittava Manilassa sijaitseva paikallisten bikereiden Handle’s bar, missä soi usein Hurriganes. Omalle sukupolvelleni, jolle Hurriganes oli musiikillinen alkuräjähdys, on häkellyttävää istua aasialaisen suurkaupungin baarissa kuuntelemassa Remu Aaltosen rock and roll esperantoa ja huomata, kuinka suomalainenkin rock on rajaton riemu.
