Mielikuvia Filippiineistä – Harhaluuloista haaveisiin (osa 2)

Filippiineillä on niin hikikin – Koskaan en ole missään palellut yhtä paljon. Siellä heiluu joku hullu diktaattori – Jotkut väittävät, että Suomeakin hallitsevat natsit ja rasistit. Nehän ovat siellä kaikki kiihkokatolisia – Vatikaani on kaukana ja yhtä kaukana ovat katolisuuden tiukimmat dogmitkin…

Edellisessä kirjoituksessa listailin tavallisia mutta vääriä mielikuvia Filippiineistä ja filippiiniläisistä, mutta saamani lukijapalauteen perusteella listaus jäi puolitiehen. Korjataan asia ja lisätään listaukseen viisi harhaista mielikuvaa, jotka eivät pidä paikkaansa koko maata ja kansaa koskevana yleistyksenä.

Seuraavassa on viisi mielikuvaa filippiiniläisistä ja filippiiniläisistä, jotka saattavat joskus pitää paikkansa yksittäisissä tapauksissa, mutta yleistyksiä ne hajoavat haaveiksi ja harhaluuloksi.

Filippiineillä on aina kuumaa ja kosteaa – Ei muuten ole

Tottahan Filippiineillä on aina lämmintä, jopa sietämättömän kuumaa kesäkuukausina, onhan se trooppisella vyöhykkeellä sijaitseva maa, mutta pääsee täälläkin pakoon liikalämpöä. Vuoristoalueilla ja ylängöillä kelit ovat yllättävän viileitä talvikuukausina, kun pohjoisesta puhaltava amihan-tuuli puhaltaa helvetillisen kuumuuden sinne mistä se on tullutkin. Tuolloin yölämpötilat saattavat laskea jopa 10–15 celsiusasteeseen, mikä tuntuu tropiikissa huomattavasti asetemääräänsä kylmemmältä.

Filippiinien ilmastoon ei ole aikaisemmin kuulunut samanlainen kuumuuden ja kosteuden yhdistelmä kuin trooppisissa manner-Aasian maissa. Vaikka nyt elämme vuoden viileimpiä kuukausia, paita kastuu heti kun astuu ulos ilmastoiduista tiloista. Osaksi poikkeuksellista säävuotta selittää Tyynellämerellä vaikuttava El Nino -ilmiö, mutta ei voi välttyä mieleen hiipivältä ajatukselta, josko kyseessä olisi pysyvämpi muutos ison I:n seurauksena?

Kaikki Filippiiniläiset haluavat muuttaa ulkomaille – No, ei nyt ihan kaikki

Monet filippiiniläiset hakeutuvat töihin ulkomaille taloudellisista syistä, mutta maassa on kasvava joukko ihmisiä, joita sellainen vaihtoehto ei kiinnosta ollenkaan. Maan ripeä talous- ja väestönkasvu luovat yhä enemmän työpaikkoja ja mahdollisuuksia myös kotiin jääville kansalaisille.

Vaikka monet filippiiniläiset ovat lähteneet ulkomaille työn perässä, yhä useammat heistä ovat palanneet tai haaveilevat palaamisesta. Ulkomailla työskentelevät filippiiniläiset säilyttävät vahvan tunneyhteyden kotimaahansa, ja kaipaus sukulaisia ja omaa paikallisyhteisöä kohtaan ajaa yhä useammat siirtotyölaiset palaamaan lopulta kotiin.

Filippiiniläiset eivät puhu totta – Se ei ole koko totuus

Tämä on pitkälti kulttuurien törmäyksestä syntyvä mielikuva, jossa suomalainen totuuskäsitys kohtaa löyhemmän ja monimutkaisemman latinalaisaasialaisen tavan kommunikoida totuudesta laajemmalla työkalupakilla kuin pelkillä sanoilla ilman tunne- ja tilannekontekstia. Toki isossa maassa on myös paljon omaksi hyödykseen valehtelevia huijareita, mutta kovin usein se, mikä äkiseltään suomalaiselle kuulostaa päivänselvältä valheelta, ja sitähän se yleensä onkin, ei tarkoita filippiiniläiselle samanlaista absoluuttinen epärehellisen ja rehellisen ihmisen määritelmää.

Pienet valkoiset valheet ovat osa käytöskulttuuria ja sosiaalista kommunikaatiota, joita käytetään välttämään ”kasvojen” menettämistä ja kiusallisia tilanteita henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Meille suomalaisille on joskus vaikeaa tällaista hyväksyä osana omaa tapakulttuurimme, missä valheen ja totuuden raja on siinä, mitä toinen sanoo. Filippiiniläiset toimivat eri aallonpituudella valkoisten valheiden suhteen; molemmat osapuolet tietävät sen, mutta sen ei anneta kärjistää tunnelmaa kiusallisen epämiellyttäväksi kummallekaan osapuolelle.

Kaikki filippiiniläiset ovat katolilaisia – Ei nyt sentään

Omankin perheeni kanssa matkustaessani törmään maailmalla usein käsitykseen, että kaikki filippiiniläiset ovat automaattisesti roomalaiskatolisia. Vaikka katolilaisuus on maan hallitseva uskonto, filippiiniläisillä on myös muita uskonnollisia vakaumuksia; noin viidennes väestöstä on muslimeja, protestanttisia kristittyjä, buddhalaisia, hinduja ja alkuperäiskansojen uskomuksia.

Osaltaan mielikuvaan siitä, että kaikki filippiiniläiset ovat katolisia vaikuttaa se, että heitä on paljon, siis todella paljon, yli 80 miljoonaa. Filippiineillä on maailman kolmanneksi suurin katolinen väestö Brasilian ja Meksikon jälkeen. Toisekseen mielikuvaa vahvistaa se, että katolisuus on vaikuttanut voimakkaasti kaikkien filippiiniläisten yleisiin arvoihin ja moraalikäsityksiin heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan ​​riippumatta.

Filippiineillä on diktatuuri – Ei totuuden hiventäkään

Suomalaisen ideologisen agendajournalismin ansiosta, joka leimaa meidän omatkin poliitikkomme natseiksi, fasisteiksi ja kommunisteiksi, myös Filippiinejä koskeva uutisointi on kulkenut pitkään saman leimasimen läpi. Filippiinien diktatuurihöpinät saivat alkunsa puoli vuosisataa sitten, kun presidentti Marcos julisti maahan poikkeustilan hieman yli kahdeksaksi vuodeksi, eikä silloinkaan ollut kysymys diktatuurista.

Filippiinit on ollut demokraattinen maa perustamisestaan ​​lähtien, mikä ei kuitenkaan ole samaa demokratiaa kuin länsimaissa. Diktatuurista höpöttävät ihmiset tarkastelevat Filippiinejä, sen politiikkaa ja hallintoa niin vahvojen arvolasien läpi, etteivät enää näe maata mitä kommentoivat. Filippiineillä on vapaat vaalit, ja tuskinpa filippiiniläiset niissä valitsevat maata johtamaan diktaattoreita ja hirmuhallitsijoita. He tuntevat oman maansa huomattavasti paremmin, uskokaa pois, kuin ulkomaalaiset diktatuurista höpöttäjät.

Moninaisuuksien palapeli

Filippiinit on maa, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä täällä vierailevien matkailijoiden keskuudessa; toiset rakastuvat maahan välittömästi, toiset poistuvat vihaa ja inhoa julistaen. Harvoin kuulee haaleaa ”ihan kiva” -mielipidettä, ja siihen on varsin perusteluja syitä.

Osaksi tällainen mielipiteiden polarisoituminen johtuu siitä, ettei matkailijalla ollut selkeää kuvaa maasta ja sen olosuhteista, ainoastaan epämääräisiä mielikuvia ja epärealistisia haaveita. Kun todellisuus ei niitä täytä, reaktio on yleensä tavallista voimakkaampi, joko postitiivisesti tai negatiivisesti.

Toinen, vieläkin ilmeisempi syy mielipiteiden polarisoitumiseen on se, millaiseen Filippiineihin matkailija tutustuu. Filippiineillä ei ole vain yhtä Filippiinejä, jonka perusteella maasta voisi saada kattavan yleiskuvan. Jos viettää aikansa vain yhdenlaisessa todellisuudessa, joka on rajattu yhden paikalliskulttuurin ja sosioekonomisen ryhmän rajaamaan todellisuuteen, hänen kokemuksillaan ei ole yleispätevyyttä muille matkailijoille, jotka saattavat viettää aikansa täysin toisenlaisessa todellisuudessa.

Filippiineistä on moneksi, ja täällä voi matkustaa monenlaisissa eri todellisuuksissa, jotka kaikki ovat totta, mutta eivät tarjoa yleistystä koko maasta ja sen kansalaisista

Aiheesta lisää:

Mielikuvia Filippiineistä – Harhaluuloista haaveisiin, osa 1

Uutisia Filippiineiltä – Mitä nyt taas?

Vaimo Filippiineiltä (osa 6) – Yleisimmät ennakkoluulot

Filippiiniläinen demokratia – Vallaton välitila