Joka kerta kun tuhoisa maanjäristys ravistelee jotakin maailman kolkkaa, se muistuttaa meitä siitä, että sama voisi tapahtua Filippiineillä milloin tahansa – ilman varoitusta, ilman armoa. Ajatus on liian pelottava jatkuvasti mietittäväksi, mutta mielen perukoilla se väijyy.
Filippiineillä tapahtuu maanjäristyksiä päivittäin. Useimmat niistä ovat kuitenkin niin heikkoja, että ne voidaan mitata vain herkillä laitteilla, eivätkä ihmiset edes huomaa niitä. Joka vuosi Filippiineillä tapahtuu keskimäärin yksi tuhoisa maanjäristys sekä lukuisia pienempiä, jotka saavat järistysalueen asukkaat säikähtämään.
Filippiinit sijaitsee lähes kokonaan Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella, jossa tapahtuu 90 prosenttia kaikista maailman maanjäristyksistä. Saaristo muodostaa Filippiinien tektonisen laatan, joka jää suurten Euraasian ja Tyynenmeren mannerlaattojen väliin. Ainoastaan Palawanin saaristo lepää turvallisesti tukevalla Euraasian mannerlaatalla ja siellä ollaan turvassa suurilta järistyksiltä.
Filippiinien kallioperään kertyy jännitystä, kun Tyynenmeren mannerlaatta liikkuu 7–11 senttimetrin vuosivauhdilla länteen ja työntyy Filippiinien laatan alle. Maanjäristys syntyy, kun kallioperän jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden, ja jännitysenergia purkautuu kallioperän liikkeenä. Maanjäristysten todennäköisyyttä voidaan pitkällä aikavälillä arvioida, mutta tarkkaa ajankohtaa ei vielä pystytä ennustamaan.
Maanjäristysten suhteellinen voimakkuus ilmoitetaan logaritmisella magnitudiasteikolla, jonka avulla voidaan vertailla maanjäristysten voimakkuuksia. Magnitudi kuvaa maanjäristyksen vapauttaman energian kokonaismäärää eli voimakkuutta fysikaalisena tapahtumana järistyslähteessä.
Tieto lisää tuskaa
Filippiineillä maanjäristyksen uhka on osa jokapäiväistä elämää. Maata koettelevista luonnonkatastrofeista itsekin pelkään eniten maanjäristyksiä. Kaikkien muiden katastrofien riskeihin voi itse vaikuttaa ja niihin voi varautua, mutta maanjäristysten pelkokerrointa nostaa niiden ennustamattomuus ja tunne avuttomuudesta. Kun maanjäristys iskee, ei voi muuta kuin laskea sekunteja ja hokea mielessään; ”Lopeta jo, voi perkele, lopeta!”
Ensimmäinen kokemukseni maanjäristyksestä oli ristiriitainen. Tiesin mitä odottaa, ja ymmärsin geologiaa opiskelleena, mistä niissä on teknisesti kyse. Silti yllätyin siitä, kuinka voimakkaasti kokemukseen liittyi irrationaalista pelkoa, jota ei tiedolla voi hälventää.
Ensijäristykseni Manilassa oli voimakkuudeltaan noin 5,0 magnitudia. Tornitalon 19. kerroksessa se sai aikaan yllättävän paljon liikettä. Ensin tuli lievä huimauksen tunne, mutta kun tuoli alkoi allani liikkumaan, ymmärsin mistä oli kyse.
Toimistohuone huojui, kaikkialta kuului rasahduksia ja pöydällä liikkui irtotavaroita. Seuraavat kymmenen sekuntia tuntuivat minuuteilta, kun alitajunnasta kumpusi yllättävän vahva tunne hengenvaarasta. Jälkikäteen ajatellen reaktio oli liioiteltu, mutta vilkas mielikuvitus ehtii kymmenessäkin sekunnissa luoda melkoisen määrän näkymiä luhistuvista rakennuksista.
Yöllä iskevät maanjäristykset ovat erityisen pelottavia. Kun niihin herää, täysi rytinä on jo päällä eikä pimeässä ehdi suojautumaan putoavilta esineiltä ja kaatuvilta kaapeilta. Majoittauduttaessa rannikoille, jotka ovat alttiita tsunameille, tulee jo vaistomaisesti katsottua etukäteen, mihin suuntaan juostaan, kun maa alkaa täristä.
Maanjäristykset eivät tapa, rakennukset tappavat
Kun tuhoisa maanjäristys iskee, selviytyminen on suurelta osin kiinni silkasta tuurista. Järistyksen voimakkuuden lisäksi rakentamismääräysten noudattaminen, vuorokaudenaika ja sää vaikuttavat siihen, kuinka paljon tuhoa maanjäristys aiheuttaa asutuilla alueilla.
Vaikka korkeat tornitalot saattavat tuntua vaarallisimmilta – ylemmissä kerroksissa järistykset tuntuvat voimakkaimmilta – todellisuus on kuitenkin lohdullisempi niissä asuville ja niihin työpöytänsä pystyttäneille.
Mitä korkeampi rakennus, sitä turvallisempi se on maanjäristyksessä. Korkeat rakennukset on suunniteltu kantamaan oma painonsa, joten niiden perustukset ja rakenteet ovat erittäin vankkoja, yleensä reilusti yli viranomaisten asettamien vaatimusten maanjäristysten varalle.
Filippiineillä todennäköisimpiä kuolemanloukkuja ovat 2–10 kerroksiset rakennukset, joiden perustukset ja rakenteet eivät kestä voimakkaita järistyksiä. Tällaisia rakennuksia on paljon, ja monet niistä on rakennettu ennen vuotta 1972, jolloin maassa otettiin käyttöön tiukemmat rakennusmääräykset maanjäristysten varalta.
Maanjäristysalueen maaperällä on merkittävä rooli siinä, kuinka rakennukset kestävät maanjäristyksiä ja millaisia vahinkoja on odotettavissa. Esimerkiksi Metro Manilan alueella vaarallisempia alueita ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat hiekkapitoiset maat ja täyttömaat, kuten Laguna-järven pohjoisranta ja Manilanlahden rannikko.
Tällaisilla alueilla vedellä kyllästynyt ja löyhästi pakkaantunut maaperä menettää kantavuutensa järistyksessä, ja niille rakennetut rakennukset saattavat kallistua vaarallisesti. Sitä vastoin alueet, joilla peruskallio on lähempänä maanpintaa, ovat turvallisempia.
Hävityksen kauhistukset
Filippiinien voimakkain luotattavasti mitattu maanjäristys oli 8,3 magnitudin vedenalainen järistys Celebesinmerellä vuonna 1918. Se aiheutti tsunamin, joka surmasi 52 ihmistä Etelä-Mindanaolla.
Tässä luettelo Filippiinien tuhoisimmista maanjäristyksistä viimeisten viiden vuosikymmenen ajalta:
Moronlahti (1976) – Vaikka Etelä-Mindanaolle iskenyt 8,1 magnitudin maanjäristys ei ollut Filippiinien kirjoitetun historian voimakkain, se oli kuitenkin tuhoisin. Järistys surmasi yli 8 000 ihmistä, sillä se tapahtui keskellä yötä. Rannikkokylien asukkaat eivät ehtineet paeta Moronlahdelle iskenyttä yhdeksän metriä korkeaa tsunamiaaltoa, joka tappoi suurimman osan uhreista.
Baguion kaupunki (1990) – Voimakas, 7,8 magnitudin maanjäristys iski Baguion vuoristokaupunkiin 16. heinäkuuta 1990. Lukuisia rakennuksia romahti ja niiden raunioihin hautautui yli 2 000 ihmistä.
Culasin kaupunki (1990) – Panayn saarelle iskeneen 7,1 magnitudin maanjäristyksen keskus osui keskelle Culasin kaupunkia. Vaikka järistys tuhosi 15 prosenttia kaupungin asuintaloista. kuolonuhrien määrä jäi kahdeksaan ja ainoastaan 41 loukkaantui. Matalataajuinen järistys kesti niin pitkään, että suurin osa ihmisistä ehti pakenemaan rakennuksista ennen niiden sortumista.
Mindoron saari (1994) – 15. marraskuuta 1994, juuri ennen auringonnousua, Mindoron saaren itäosia ravisteli 7,1 magnitudin maanjäristys. Se aiheutti yli kahdeksan metrin korkean tsunamin Calapanin kaupungin rannikolla. Aalto tuhosi 1 530 asuintaloa ja surmasi 78 ihmistä.
Palimbangin kaupunki (2002) – Mindanaolla tapahtui erikoinen 6.8 magnitudin maanjäristys 6. maaliskuuta 2002. Järistyksen keskus sijaitsi Isulanin kaupungin alueella, joka säästyi merkittäviltä vahingoilta. Sen sijaan 60 kilometrin päässä sijaitsevassa Palimbangin kaupungissa kirkot, koulut ja asuintalot kärsivät suuria vaurioita, mutta ihmisuhreilta vältyttiin.
Negrosin saari (2012) – Negrosin saaren edustalla tapahtui 6,9 magnitudin maanjäristys, joka synnytti viiden metrin korkuisen tsunamin. Se iski saaren itärannikon Pisongin, Magtalisayn ja Martilon kaupunkien rannikkoalueille. Järistyksessä menehtyi 52 ihmistä, 62 katosi ja 112 loukkaantui.
Boholin saari (2013) – Tämä 7,2 magnitudin maanjäristys, joka tuntui koko Keski- ja Etelä-Filippiineillä, oli tuhoisin viimeisen vuosikymmenen aikana Filippiineillä. Sen keskus sijaitsi Boholin saarella, jossa Järistys tuhosi 14 000 asuinrakennusta ja vaurioitti pahoin useita kirkkoja ja julkisia rakennuksia. Arviolta yli 200 ihmistä menehtyi.
Milloin tulee täystuho?
Metro Manilassa asuu noin 20 prosenttia Filippiinien väestöstä, ja sen väestötiheys on maan korkein. Kaupunki sijaitsee alueella, johon voi milloin tahansa iskeä erittäin tuhoisa maanjäristys. Voimakas järistys halvaannuttaisi suurkaupungin elämän pitkäksi aikaa ja aiheuttaisi valtavat aineelliset sekä inhimilliset tuhot.
Tällaisen suuren maanjäristyksen pirullisuus on siinä, että kukaan ei voi ennustaa, milloin se iskee. Tiedemiehet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että Metro Manilan alueelle on odotettavissa suuri, noin 7,5 magnitudin maanjäristys, joka aiheuttaa tuhoja 100 kilometrin säteellä sen keskuksesta.
Historiallisten tietojen mukaan tuhoisa maanjäristys on iskenyt Metro Manilan alueelle keskimäärin 400 vuoden välein. Edelliset suuret maanjäristykset tapahtuivat vuosina 1645 ja 1658, mikä tilastollisesti tarkoittaa, että seuraava suuri maanjäristys voi tapahtua milloin tahansa – tänään, huomenna tai vasta parin sadan vuoden päästä.
Japan International Cooperation Agencyn ja Metropolitan Manila Development Authorityn vuonna 2004 julkaisema raportti maalaa synkän tulevaisuudennäkymän, jos yli 7,2 magnitudin maanjäristys tapahtuisi Metro Manilan alueella. Järistys tulisi vaurioittamaan jopa 40 prosenttia asuinrakennuksista; 170 000 rakennusta romahtaisi ja 34 000 vaurioituisi osittain. Noin 340 000 ihmistä saattaisi menehtyä ja 114 000 loukkaantua.
Lisätuhoa syntyisi oikosulkujen aiheuttamista tulipaloista, veden- ja sähkönjakelun katkeamisesta ja tietoliikenneverkojen hiljenemisestä. Myös maanvyörymät, tsunamit ja maakaasuputkien vuodot vaikeuttaisivat tilannetta joillakin alueilla.
Romahtaneiden siltojen ja vaurioituneiden katujen vuoksi pelastustoimet eivät saavuttaisi välittömästi avun tarvitsijoita. Lisäksi suurin osa suurkaupungin ihmisistä joutuisi turvautumaan epähygieenisiin vesilähteisiin viikkojen ajan, mikä lisää tartuntatautien leviämisriskiä.
Pahimmassa skenaariossa Metro Manilan tärkein vesilähde, Angatin pato, vaurioituisi. Jos sen vesimassat purkautuisivat Angat-jokeen, Metro Manilan ja Bulacanin alavat alueet jäisivät useiksi päiviksi tulvavesien alle.
Raportin mukaan tällaisen jättimäisen maanjäristyksen seuraukset olisivat musertavat koko maan taloudelle: lähes 14 prosenttia maan bruttokansantuotteesta haihtuisi hetkessä taivaan tuuliin, tai osuvammin, hautautuisi raunioihin.
Tulee, jos on tullakseen
Maanjäristykset eivät ole tervetulleita, mutta niiden kanssa on elettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Filippiineilläkin on tavallista, etteivät ihmiset ajattele vaaraa tai uhkaa, johon he ovat tottuneet lapsesta saakka.
Luonnonkatastrofien uhkaan liittyy usein ajatus, ettei niille voi tehdä mitään. Silloin on helpompaa ulkoistaa maanjäristysten kaltaisten katastrofien hallinta esimerkiksi jumalalle tai kohtalolle.
Eräs lukuisia maanjäristyksiä kokenut filippiiniläinen tuttavani kertoi suhtautumisestaan niihin:
”En pelkää niitä. Jos se tulee, se tulee. Sitten vain istun alas ja odotan, että se menee ohi. Mitä muutakaan voisin tehdä? Ei auta kuin elää elämää ajattelematta asiaa, koska riski ei vähene niitä pelkäämällä.”
Hyvin filippiiniläinen asenne: Murehdi asioista vasta niiden tapahtuessa.
