Filippiineillä koronamyrskyn torjunta sai dramaattisia käänteitä, kun toimenpiteiden heiluri heilahti ääripäähänsä ja kumahti apokalyptisesti koko kansakunnan arkielämään.
Kun Maailman terveysjärjestö ilmoitti koronan olevan pandemia, Filippiinien hallinto vaihtoi virustorjuntavaihteen välittömästi isommaksi. Maassa oli jo aikaisemmin aloitettu toimenpiteet viruksen leviämisen rajoittamiseksi. Koulut ja päiväkodit suljettiin jo kaksi viikkoa sitten, lento- liikkumisrajoituksia toteutettiin. Tällä viikolla vauhti kuitenkin kiihtyi ja nyt Filippiineillä rikotaan maailmanennätystä koronaviruksen torjuntatoimissa.
Filippiinien pääkaupungin yli 20 miljoonaa ihmistä on tiukassa kotikaranteenissa. Kaupungin joukkoliikenne, taksit ja kaikki muukin mahdollisuudet liikkumiseen on pysäytetty. Kaupungissa on ulkonaliikkumiskielto, ulos ei ole asiaa ilman siihen erikseen myönnettyä passia. Palvelut, työpaikat, tehtaat ja virastot on suljettu lukuun ottamatta sairaanhoidosta ja hätätilanteista huolehtivia viranomaisia. Ainoastaan osa apteekeista, ruokakaupoista ja marketeista on auki, nekin hyvin rajoitetusti.
Uudet rankemmat toimenpiteet (Enhanced Quaratine) ovat levinneet myös provinsseihin, missä kuvernöörit ja pormestarit iskevät omille tonteilleen kilpaa yhä tiukempia rajoituksia. Kotimaan lennot on lopetettu, maa- ja meriliikenne on sallittua ainoastaan rahti- ja ruokakuljetusten hoitamiseen. Näiden toimenpiteiden on ilmoitettu kestävän 14. huhtikuuta saakka.
Putang Ina, Corona!
Filippiinien hallinto on toiminut erittäin nopeasti ja iskenyt maahan maailman tiukimmat liikkumis- ja karanteenirajoitukset. Jopa presidentti on jättänyt puheissaan Putang Ina -kiroilut vähemmälle ja korostanut sitä ominaisuutta, mistä hän on Filippiineillä tunnettu; suoraviivaisen toiminnan mies.
Positiivista on myös se, ettei koronamyrskyä lähdetty politisoimaan. Erilaiset oppositiot ovat ottaneet hallinnon kovennetut toimet hyvin vastaan eikä kukaan ole lähtenyt heti hakkaamaan poliittisten irtopisteiden pajatsoa. Korona on yhteinen vihollinen; ei eliitin, ei Marcosin, ei Manny Pacquiaon vallankaappaushanke, ei presidentin yritys pidentää virkakautta, ei kiinalaisten salaliitto…
Harva vielä pari viikkoa sitten uskoi, että Filippiinien hallinnolla olisi poliittista rohkeutta näin dramaattisiin toimiin, kun päätösten vaakakuppia on ollut painamassa myös monopoli-imperiumien valtavat taloudelliset menetykset. Paikallishallintojen eri tasot on myös saatu maanlaajuisesti mukaan talkoisiin ja pysymään ruodussa. Perinteisesti provinssien paikallishallinnoissa ei olla oltu kovin kuuliaisia ja tarkkoja siitä, miten Manilasta tulleita määräyksiä sovelletaan kaukaisissa provinsseissa.
Jos Filippiinit onnistuu näillä toimenpiteillä pysäyttämään tai edes rajoittamaan koronaviruksen aiheuttamia tuhoja, se olisi hieno ja koko maailmaa inspiroivat suoritus.
Ykkösluokan rajoitukset, kehitysmaan todellisuus
Filippiineillä on kuitenkin edessään dilemma: Onko sairauteen määrätty lääke tappavampi kuin sairaus? Maahan luotiin kahdessa viikossa zombiapokalyptinen todellisuus, jonka tyhjille kaduille voi milloin tahansa ilmestyä nälkäisiä zombeja.
Mitä strategisia tavoitteita näillä seurauksiltaan massiivisilla virustorjuntatoimenpiteillä halutaan saavuttaa? Eri valtioilla näyttää olevan hyvinkin erilaisia strategisia perusteita omille toimenpiteilleen: Britanniassa pyritään eliminoimaan viruksen leviäminen kokonaan. Suomessa leviämistä pyritään hidastamaan, jotta terveydenhuolto ei kuormittuisi kriittisesti. Ruotsissa ainakin vielä toistaiseksi odotellaan, että virus menee pois jos siitä ei tykätä. Yhdysvalloissa tehdään Amerikasta edelleen suurta, myös koronaan sairastuneiden määrissä.
Ikävin vaihtoehto Filippiineillä lienee se, ettei jämäkästi hoidetuista toimenpiteistä huolimatta täysin ymmärretty mitä lähdettiin tekemään. Kun koko maailma huutaa yhteen ääneen, että nyt pitää tehdä jotain, maan terveysministeriö todennäköisesti hyppäsi kyytiin ja painoi vain kaasun pohjaan. Strategian puutteessa lähdettiin toimimaan kuin vauraat ja pitkälle kehittyneet yhteiskunnat, joissa valtion rooli ja vastuu ulottuu huomattavasti pidemmälle yksilön elämään kuin Filippiineillä.
Me emme vielä tiedä pelastavatko nyt toteuttavat toimenpiteet kansanterveyden koronamyrskyltä vai ajetaanko koko maa liian rajuilla toimenpiteillä kaaokseen. Toistaiseksi tiedämme, ettei millään valtiolla ole takuuvarmasti toimivia vaihtoehtoja koronavirusta vastaan. Vastauksen saamme vasta kun koronapandemian perävalot näkyvät.
Tilastokäyrät on tasattu
On arvioitu, että jos Filippiinien hallinto ei tee mitään, kriittisten koronatartuntojen määrä nousee 75 000:een seuraavan kuukauden aikana. Maan terveydenhuollolla ei ole mitään mahdollisuuksia hoitaa sellaista määrää mitään potilaita.
Filippiinit on 130 miljoonan ihmisen asuttama valtio, missä on 90 000 sairaalasänkyä ja 1000 tehohoitopaikkaa. Lisäksi terveydenhuollot parhaimmat resurssit ovat keskittyneet Manilaan ja sielläkin suureksi osaksi varakkaamman kansanosan käyttöön. Näillä resursseilla ei laadita kovin pitkälle mietittyjä strategioita koko maan kattavaan koronaviruksentorjuntaan.
Manilan isot sairaalat ovat jo ilmoittaneet, etteivät ota enää uusia potilaita sisään. Sama tilanne tulee pian eteen myös provinssien sairaaloissa. Filippiineillä koronavirus kuormittaa jo nyt terveydenhuoltoa niin kriittisesti, ettei viruksen leviämistä hidastavilla toimilla ole mitään merkitystä sen huippujen tasaamiseen.
Filippiinienkin mediassa dramatisoidaan kuinka koronavirus ”leviää” kun provinsseista saadaan uusia vahvistuksia sairastuneista. Sairastuneiden määrät ja sijainnit kertovat pikemminkin siitä, minne on saatu pikatestausmahdollisuus, ei viruksen leviämisestä. Koronavirus on levinnyt jo kaikille Filippiinien suurille saarille, todennäköisesti jo useita kuukausia sitten.
Koronavalokeilan varjossa kasvaa toinen, paljon suurempi kansanterveydellinen ongelma. Muille sairauksille ja onnettomuuksille ei löydy hoitajia eikä sairaalapaikkoja. Moni sisäelin-, syöpä- ja sydänkohtauspotilas ei pääse sairaalaan eikä saa hoitoa. Onnettomuuksien uhreja ei saada sairaalaan eikä heitä hoitamaan löydy lääkäreitä. Maata kroonisesti rasittaneet sairaudet kuten tuberkuloosi, malaria, dengue jäävät vaille hoitoa. Näistä kertyvät kuolleisuustilastot ovat huomattavasti suuremmat kuin koronaviruksen, mutta niille luvuille ei ole nyt sosiaalista tilausta.
Kumpi kuolee ensin, virus vai sen kantaja?
Filippiineillä koronan torjuntatoimenpiteiden onnistumisen ja maan tulevaisuuden kannalta olennaista on se, mitä tulee tapahtumaan maan köyhemmälle väestönosalle lähiviikkoina. Rikas eliitti ja vauras keskiluokka pärjäävät karanteenien ja liikkumisrajoitusten kanssa. He ehkä valittavat eniten, mutta heidän arkielämänsä selviää koronamyrskyn läpi suuremmitta vaurioitta.
Toisin on ihmisillä, jotka ovat täysin riippuvaisia siitä, että työpäivän päätteeksi käteen jää pesoja millä pitää perheen elämä kasassa. Näitä ihmisiä on Filippiineillä kymmeniä miljoonia, ja he määrittävät sen mihin maan koronan torjuntatoimet lopulta johtavat.
Filippiinien työväestöstä noin 35 prosenttia työskentelee epävirallisella harmaan talouden alueella, missä ei ole mitään muuta turvaa kuin päivän päätteeksi kädestä löytyvä tienesti. Miljoonat perheet ovat nyt eläneet yli viikon tilanteessa, missä ei ole työtä, ei rahaa, ei ruokaa, ei lääkkeitä, ei varaa vuokriin ja muihin arkielämän välttämättömiin menoihin. He ovat toistaiseksi selvinneet paikallishallintojen, hyväntekeväisyysorganisaatioiden ja yksityishenkilöiden tuella ja lahjoituksilla (jotka on usein varustettu pormestarin, kongressiedustajan tai kuvernöörin kuvalla). Kun nämä arkea ylläpitävät toimet ja tuet alkavat ehtyä, miljoonien perheiden arjessa koronavirus alkaa olla nälkää vähäisempi ongelma.
Kuinka kauan Filippiinien yhteiskunta kestää nykyisen pysähdystilan? Jos tiukoista rajoituksista päättäminen vaati hallinnolta tiukkaa asennetta, vielä kovempaa asennetta edellyttää uusi tilannearvio ja sen vaatimat korjausliikkeet. Käytännössä liikkumista, elinkeinoelämää ja päiväpalkkalaisten ansaitsemismahdollisuuksia koskevien rajoitusten purkaminen tulee vääjäämättä eteen joko hallitusti tai turnausväsymyksen seurauksena.
Optimismia koronamyrskyn keskellä
Koronamyrskyn saapuminen Filippiinien arkeen tapahtui hyvin nopeasti, ikään kuin maahan olisi iskenyt luonnonkatastrofi, mikä koronavirus onkin. Filippiinit oli kuitenkin hyvässä tilanteessa vastaanottamaan koronakatastrofin.
Saaristoa on viime kuukausina hellinyt mitä hienoin sää. Vielä ei kesän kuumuus ole noussut sietämättömäksi ja maa välttynyt taifuuneilta. Myös isoilta maanjäristyksiltä ja tulivuorten purkauksilta on säästytty. Nyt yksikin lisäkatastrofi sekoittaisi tilanteen ja heittäisi hallinnon hankalaan paikkaan kohdistamaan maan vaatimattomia avustusresursseja.
Tällä hetkellä Filippiineillä on myös poikkeuksellisen vakaa ja yksimielinen hallinto, joka on kykenevä reagoimaan nopeasti ja ongelmakeskeisesti. Presidentti tulee maata johtavan eliitin ulkopuolelta eikä ole sotkeutunut vuosikymmeniä jatkuneisiin eliittiperheiden tuolileikkeihin, jotka ovat heikentäneet maan katastrofivalmiutta. Nykyhallinolla on myös poikkeuksellisen vahva kansan, etenkin köyhemmän väestön, tuki takanaan, mikä osaltaan on auttanut rankkojen toimenpiteiden hyväksymistä.
Filippiinien talouselämä on suhteellisen hyvässä iskussa ottaman koronakirvestä niskaan. Huonommassa taloustilanteessa kaula olisi napsahtanut poikki saman tien, mutta nyt valtiolla on pientä ylijäämää operoida ongelman kanssa. Filippiinien valtiontalouden kainalosauva, yli 20 miljoonaa laitonta ja laillista siirtotyöläistä, lähettää maahan valuttaa kaikkialta maailmasta. Luonnollisesti valuuttavirtaan tulee nyt huomattava notkahdus, mutta toisaalta sen suhteellinen merkitys kasvaa kun maan oma talouselämä törmää koronaseinään.
Koronaviruksen aiheuttaman taudinkuvan osalta Filippiinit on hyvässä tilanteessa. Maan väestö on erittäin nuorta; keski-ikä on 25.7 vuotta ja yli 65-vuotiaita on ainoastaan 4.4 prosenttia koko väestöstä. Virus on saattanut kiertää Filippiineillä jo pitkään, altistuneita ja sairastuneita on suuri määrä. Koska maan väestö on nuorta – he yleensä sairastavat koronan lievänä tai oireettomana – suurin osa sairastuneista ei välttämättä ole edes erottanut oireita tavallisesta flunssasta. Myös virukseen kuolleita vanhuksia on suhteellisen vähän, ei maan terveydenhuoltotilastoihin ole toistaiseksi tullut mitään tavallisuudesta poikkeavia piikkejä.
Filippiinien kulttuurille tyypillinen piirre, joka joskus saa ulkomaalisen raivon partaalle, muuttuu nyt hyveeksi. Filippiinot ovat erittäin sopeutuvaisia ja äärimmäinen sopeutuvaisuus on yksi yhteiskuntaa koossa pitävät ominaisuus. Filippiinot osaavat elää arkea poikkeusolosuhteissa. Suurimmalla osalle kansaa normaali elämä on jatkuvaa poikkeustilaa ja arkisten katastrofien sarjatulta.
Suomalaiset koronamyrskyssä
Suomalaisten tilanne Filippiineillä on myös muuttunut. Nyt täällä on kahdenlaisia suomalaisia: Niitä, jotka haluavat jäädä maahan ja niitä, jotka haluavat päästä pois koronamyrskyn alta. Jokainen joutuu kohdallaan tekemään tärkeitä päätöksiä, joiden paremmuutta ei vielä kukaan pysty puntaroimaan.
Koska emme ole Paavo Väyrysiä – me voimme olla väärässä – emme todella tiedä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan ja millaiseen maailmaan palaamme kun koronamyrsky hellittää. Se maailma on yhtä ennustamaton Suomessa kuin Filippiineillä.
Jokaiselle saattaa nyt tulla eteen tilanteita, missä ei pärjää yksin. Vaikka maailma hetkeksi pysähtyykin, meitä suomalaisia on Filippiineillä sen verran jotta pystymme tukemaan ja pitämään huolta toistamme.
Mauno Koivistoa lainaten: Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Näin käy tälläkin kertaa, mutta ihan vielä sitä ei kannata lähteä ulos yhdessä juhlimaan.
Käsiä pesten kohti kesää.
