Ajankohtainen katsaus Filippiinien kykyyn taistella koronaviruksen aiheuttamaa terveysuhkaa vastaan. Politisoituuko vitsaus kansaa kurittavaksi teatteriksi vai mennäänkö fatalistisesti vihellellen eteenpäin?
Eilen presidentti laittoi yli 20 miljoona ihmistä kuukauden karanteeniin, kun hän vahvisti Metro Manilan alueelle useita liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia. Tänään uutisissa vahvistettiin Filippiinien 54. koronatapaus. Koronavirus (COVID-19) leviää täälläkin ja on todennäköisesti levinnyt jo pitkään. Terveysministeriö julkaisee tiedotteita, poliitikot kertovat julkisuudessa omia näkemyksiään tilanteesta ja media valikoi mehevimmät tilannekatsaukset otsikoiksi.
Paniikki ja epätietoisuus leviävät, mutta pääkaupungin ulkopuolella ollaan vielä suhteellisen rauhallisia ja arkielämä on sujunut kutakuinkin normaalisti. Suurkaupungeissa ja turistikohteissa kasvomaskeista on tullut muodikkaita ja niitä näkyy katukuvassa päivä päivältä enemmän. Siellä, missä liikkuu enemmän koulutettua ja varakasta väkeä, maskeja käytetään enemmän kuin muualla. Maaseudulla maskeja näkee harvoin.
SE on täällä
Koronavirus ehti leviämään Wuhanin kaupungista melko pitkän aikaa ennen kuin Kiina asetti karanteeneja ja liikkumisrajoituksia. Filippiinien, Wuhanin ja muun Kiinan välillä on liikkunut hyvin paljon ihmisiä ennen näitä rajoituksia, osa varmasti myös tartunnan saaneena. On loogista olettaa, että virus on saapunut Filippiineille jo useita viikkoja ennen kuin valtiot ja lentoyhtiöt alkoivat rajoittaa ihmisten liikkumista maiden välillä.
On loogista olettaa, että koronaviruksen aiheuttamia sairastumisia on hoidettu filippiiniläisissä sairaaloissa jo useita kuukausia ihan tavallisena flunssana. Osa sairastuneista on myös kuollut viruksen aiheuttamiin komplikaatioihin, mutta määrät eivät vielä ole poikenneet normaaleista kausiflunssan aiheuttamista kuolleisuusluvuista.
Moni flunssan oireita sairastava ei mene lääkäriin tai sairaalaan koska se maksaa. Jos kovien oireiden vuoksi meneekin, ei sairaalalla ole mahdollista testata nopeasti onko kyseessä koronavirus vai tavallinen flunssa. On todennäköistä, että virus on sairastuttanut suuren määrän ihmisiä, suurimman osan lievästi, ja se leviää jo kaikkialla Filippiineillä sille ominaisella tavalla. Jos hyvin pieneen haaviin jää alkuun useita vakavia tapauksia, on syytä olettaa, että ne ovat vain pieni osa suuremmasta tapausjoukosta.
Testeillä todellisuuteen
Koronaviruksen levitessä terveysviranomaiset eri puolilla maailmaa ovat saaneet kerättyä tietoa viruksen vaikutuksista. Tällä hetkellä arvioidaan, että 80 prosenttia koronavirustapauksista on lieviä, 15 prosenttia vakavia ja 5 prosenttia kriittisiä. Lievien tapausten suhteellinen osuus tulee kasvamaan entisestään, kun niitä alkaa paljastua enemmän, kun suurempi määrä ihmisiä päästään testaamaan.
Toistaiseksi Filippiineillä on ainoastaan yksi laboratorio, joka luotettavasti pystyy vahvistamaan näytteestä koronaviruksen: Metro Manilan Alabangissa sijaitseva Research Institute for Tropical Medicine, missä pystytään käsittelemään noin 200 näytettä päivässä. Alkuviikosta Filippiinien terveysministeriö ilmoitti, että se saa ”pian” viiteen valtion sairaalaan valmiuden testillä vahvistaa koronavirustartunnan. Ensi viikolla terveysministeriö on myös saamassa 5000 kappaletta koronavirustestaussettejä Maailman terveysjärjestöltä. Näiden pikatestaussettien tulokset eivät ole kovinkaan luotettavia ja niiden antamat tulokset pitää varmistaa laboratorioissa.
Koronavirus on todenäkäisesti jo kaikkialla Filippiineillä. Sen sairastuttamia ja siitä parantuneita ihmisiä täytyy olla iso määrä, mutta maan sairastumis- ja kuolleisuustilastot eivät vielä poikkea merkittävästi normaaleista. Mikäli näin on, meillä on aihetta myös optimismiin. Saatamme parhaillaan elää koronaviruksen aiheuttaman epidemian huippua, eikä tilanne lopulta tule muodostumaan tämän pahemmaksi.
Tappava lääkitys
Tilanne voi kuitenkin muodostua Filippiineillä paljon pahemmaksi kuin mihin pelkkä virus pystyy. Pian tulemme näkemään onko viruksen leviämisen ”estolääkitys” tappavampi kuin itse virus. Tällä viikolla maan hallinto lähti taistelemaan koronavirusta vastaan maailmalta tutuin keinoin: Presidentti julisti maahan terveydellisen hätätilan; kouluja suljettiin; matkustamista rajoittettiin ja nyt viimeisimpänä maan pääkaupunki laitettiin karanteeniin.
Filippiiniläiseen hallintotraditioon kuuluu reagoida katastrofeihin ylimitoitetun näyttävästi. Yleensä tällaiset dramaattiset toimenpiteet ovat jääneet viranomaisten median valokiilassa viuhahtamiseksi koska keisarilla ei ole vaatteita. Niin tulee käymään tälläkin kertaa. Maassa ei ole sellaisia viranomaisia, jotka pystyivät valvomaan pääkaupungin karanteenin pitävyyttä. Tällaisissa tilanteissa, missä on jo olemassa tietoa viruksen leviämisestä ja vaarallisuudesta, pitää hallinnolta ja kansalaisilta vaatia myös suhteellisuudentajua.
Filippiinien hallinto joutuu taiteilemaan hyvin ohuella nuoralla tämän kriisin yli. Jos viruksen leviämisen estämiseen tarkoitetut toimenpiteet ovat liian rajuja, se tuntuu välittömästi isoina ongelmina elämän muilla osa-alueilla. Jos toimenpiteet jäävät liian heppoisiksi eikä niillä ole käytännössä mitään vaikutusta, on riski tehdä kansaterveydellinen emämunaus, jos koronavirus osoittautuukin nykytietoa vaarallisemmaksi.
Jos Filippiinien hallinto pitää nyt pään kylmänä, pidättäytyy politisoimasta uhkaa eikä lähde tämän dramaattisimmilla kampanjoilla vaikeuttamaan ihmisten arkielämää ja ampumaan oman talouselämänsä kivijalkoihin, Filippiinit voi vielä päästä tämän kriisin yli suhteellisen pienin tappioin.
Suomen ensimmäinen MERS-potilas
Sisällytän tähän vielä omakohtaisen kokemuksen MERS (Middle East Respiratory Syndrome) -koronaviruksen saapumisesta Filippiineille vuonna 2015. Olkoon tarina esimerkkinä siitä kuinka absurdiksi tilanne voi yksilön kohdalla mennä, kun hallinto lähtee sekoittamaan politiikkaa ja virustorjuntaa.
Eräs suomalainen työntekijämme oli ollut työmatkalla Saudi-Arabiassa, mistä MERS-epidemia lähti liikkeelle. Manilaan palattuaan hän on mennyt näyttämään harmitonta jalkaihottumaa St. Luke’s Medical Centeriin yksityissairaalaan ja hakemaan siihen lääkereseptiä. Lääkäri kysyi häneltä rutiininomaisesti, onko hän matkustelut viime aikoina. Hän rehellisesti kertoi saapuneensa muutamaa päivää aikaisemmin Saudi-Arabiasta. Häneltä otettiin saman tien kaksi MERS-testiä. Tulos oli säikäyttävä – Toinen näytteistä oli MERS-positiivinen.
Siitä sitten saman tien Research Institute for Tropical Medicinen karanteenikeskukseen, mistä hän soitti minulle kertoakseen tilanteestaan. Seuravana päivänä toimistollamme ei ollut mukava tunnelma. Kaikki olivat olleet hänen kanssaan paljon tekemisissä. Minä olin jopa saunonut yhdessä edellisenä iltana.
Sovimme ihan suomalaisella maalaisjärjellä toimistolla ohjeistukset Toimistolla sovimme ihan suomalaisella maalaisjärjellä ohjeistukset vapaaehtoisista kotikaranteeneista työntekijöille ja jäimme odottamaan lisätietoja karanteenikeskuksesta. Optimismille alkoi päivä päivältä olla enemmän perusteita, sillä työntekijällemme ei karanteenissa ollut ilmaantunut mitään oireita. Ainoa harmituksen aihe oli se, että aika kävi pitkäksi ja eikä terve mies pystynyt tekemään töitä. Muuten häntä kohdeltiin hyvin ja asianmukaisesti. Tartunnan vahvistavia testejä, jotka oli lähetetty ulkomaille, jouduttiin kuitenkin vielä odottelemaan.
Työntekijämme oli antanut asiallisesti terveysviranomaisille kaikkien sellaisten henkilöiden yhteystiedot, joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä Saudi-Arabiasta saapumisensa jälkeen. Muutaman päivän kuluttua minäkin sain puhelinsoiton terveysministeriöstä. Sieltä ystävällisesti tiedusteltiin milloin minulle sopisi, että heidän Rapid Response Task Force teaminsa tulisi testaamaan myös minut ja toisen samassa taloyhtiössä asuvan suomalaistyöntekijämme. Sanoin, että kyseisenä päivänä oli työkiireitä, mutta huomenna olisi aikaa paremmin ottaa testejä. Seuraavan päivän aamuna sain tekstiviestin testiryhmän johtajalta. Hän kovasti pahoitteli, etteivät pääse tulemaan sovittuna aikana ja ehdottivat sopisiko sama aika seuraavana päivänä.
Lopulta Rapid Response Task Team saapui kotiimme; yksi lääkäri ja neljä hoitajaa. Kättelimme ja istuimme kaikki pöydän ääreen hetkeksi juttelemaan mukavia. Vaimoni laittoi koko porukalle kahvit ja pikkupurtavaa. Siinä käytiin ihan rauhassa kaikki normaalit kysymykset ulkomaalaisen kanssa: Mistä olet kotoisin, mitä pidät Filippiineistä, kauanko olet ollut täällä…
Lopulta ryhmän johtajalääkäri muistutti, että pitäisi ottaa ne testit. Yksi hoitajista otti laukusta avaruuspuvun, jonka hän puki päälleen ja otti minulta nielusta näytteen ja verikokeen. Testaustilanteesta he ottivat luvallani myös valokuvia.
Kun avaruuspukuun pukeutunut hoitaja oli testinsä tehnyt, hän riisui pukunsa ja pakkasi sen takaisin laukkuun. Joimme testauksen päälle santsikahvit ja toivottelimme mukavia päivän jatkoja. He lupasivat ilmoittaa testien tulokset tekstiviestillä ja siirtyivät tekemään samat kuviot toiselle talossamme asuvalla toisellle suomalaiselle työntekijällemme.
Seuraavana päivänä Filippiinien mediassa oli iso uutinen, kuinka suomalainen mies on todettu MERS-positiiviseksi ja kuinka hänet on laitettu karanteeniin. Silloinen terveysministeri Janette Garin paistatteli koko päivän julkisuudessa julistamassa, kuinka HÄN on nopealla ja ammattitaitoisella toiminnallaan pysäyttänyt MERS-epidemian leviämisen Filippiineille ja kuinka terveysministeriö ja presidentti tekevät kaikkensa suojellakseen kansalaisia.
Myös Suomen iltapäivälehdet saivat vihiä asiasta ja sielläkin otsikoihin rävähti: ”Ensimmäinen suomalainen MERS-tartunta vahvistettu. Filippiineillä työskentelevä suomalainen mies on sairastunut MERSiin!” Eipä aikaakaan kun toimistomme puhelin alkoi soida Suomesta tuleviin huolestuneisiin tiedusteluihin siihen malliin, että jouduin määräämään vastauskiellon kaikkiin Suomesta tuleviin puheluihin. Iltapäivälehtien pommitus ja otsikoissa revittely jatkui muutaman päivän.
Noin viikon kuluttua karanteenissa ollut työntekijämme sai lopulta vahvistavat tulokset: Hänellä ei ollut MERS-virusta eikä mitään muutakaan terveysongelmaa. Myös terveysministeri Garin soitti hänelle henkilökohtaisesti, pahoitteli karanteeniaikaa ja toivotti hyvää jatkoa. Kaikki siis lopulta päättyi hänen osaltaan ihan hyvin ja olimme yhtä absurdia kokemusta rikkaampia.
Tuon tarinan kun puhkoo maallikonkin tiedoilla tartuntataudeista, ymmärtää, ettei kyseessä ollut kovin tosissaan suoritettu operaatio. Kukaan ei ollut kiinnostunut työntekijämme kanssa samassa koneessa Saudi-Arabiasta kotiin saapuneista sadoista filippiiniläisiä siirtotyöläisiä; paikallisia työntekijöitämme ei testattu, muita talomme asukkaita ei testattu… Meiltä muilta ei kysytty keitä olemme tavanneet, testiryhmällä ei ollut mitään kiirettä tekemään testejä, perheenjäseniämme ei testattu. Täysin absurdia touhua jos tapausta lähtee analysoimaan lääketieteen ja virologian näkökulmasta.
Spekulatiivinen johtopäätös tuosta tarinasta: Filippiinien hallinto oli hyvin tietoinen MERS-viruksen uhasta – lukevathan hekin uutisia – mutta heillä oli myös ymmärrys siitä, ettei heillä ole paljonkaan todellisia keinoja tehdä asialle mitään. Julkinen ja poliittinen paine silloista hallintoa kohtaan kasvoi ja terveysministeriöltä odotettiin konkreettisia toimia. Kuten niin usein Filippiineillä, missä kansanterveys on myös politiikkaa, ongelmaa lähdettiin ratkomaan julkisuuskampanjalla.
JJulkisuuteen tarvittiin profiiliin sopiva uhrilammas ja työntekijämme sopi hyvin siihen rooliin: Ulkomaalainen (uhka aina tulee ulkomailta), saapunut Saudi-Arabiasta, yhteistyöhalukas henkilö… Täydellinen ajoitus, bingo! Terve mies menee hakemaan lääkereseptiä ihottumaan ja päätyy Suomen ensimmäiseksi ”MERS-potilaaksi”.
Noista kokemuksista on varmasti jo menty eteenpäin ja valmius tartuntatautien torjuntaan on Filippiineillä kohentunut. Mutta todellisuus on kuitenkin vielä se, ettei Filippiineillä ole sellaista terveydenhoitojärjestelmää, joka tosipaikan kohdalle osuessa pystyisi tekemään ihmeitä. Filippiineillä ihmeet tehdään kirkoissa, joissa viime aikoina on näyttänyt olevan tavallista enemmän kävijöitä.
Pestään nyt kuitenkin käsiä tavallista useammin ja ollaan varuillamme.
