Se oli pieni ele Filippiinien presidentille, mutta suuri harppaus kanadalaiselle Kyle Douglas “Kulas” Jennermannille, josta tuli yhdellä allekirjoituksella Filippiinien kansalainen.
Filippiinien kansalaisuuden hankkimista ulkomaalaiselle voidaan verrata onnistuneeseen kuulentoon. Senkin parissa työskenteli suuri joukko ihmisiä noin kymmenen vuoden ajan ilman mitään takeita onnistumisesta. Yhden kriittisen vaiheen epäonnistuminen olisi pysäyttänyt hankkeen tai viivästyttänyt sitä vuosilla.
Lopulta, sen jälkeen kun paljon työtä on tehty ja paljon rahaa on käytetty, hanke huipentuu yhteen rutiininomaisesti allekirjoitettavaan asiakirjaan presidentin pöydälle satojen muiden allekirjoitettavien asiakirjojen joukkoon. Kun presidentti sutaisee allekirjoituksensa asiakirjaan, yksi ihminen on päässyt onnistuneesti kuuhun.
Tapaus on niin harvinainen, että se uutisoidaan laajasti ja astronautista tulee hetkeksi maan tunnetuin henkilö. Viime syyskuussa 35-vuotias Kyle Jennermann pääsi kuuhun kymmenen vuoden periksiantamattoman puurtamisen jälkeen, kun hänestä tuli filippiiniläinen.
Kulas – Avoin tapaus
Kyle Jennermann syntyi ja kasvoi Vancouver Islandilla Kanadassa. Ennen Filippiineillä päätymistään hän matkusteli laajasti Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän asui hetken Hongkongissa, jossa hän työskenteli seikkailukouluttajana ja ystävystyi filippiiniläisten kollegoidensa kanssa, jotka pyysivät häntä vierailemaan heidän kotimaassaan.
Jennermann rakastui Filippiineihin välittömästi ja muutti maahan vuonna 2013. Hän perusti oman YouTube-kanavan, BecomingFilipino. Kanavasta tuli nopeasti suosittu, ja nykyään sillä on yli miljoonaa tilaajaa.
Hän sai myös oman televisio-ohjelman Filippiineillä, Becoming Filipino Your Travel Blog, joka esitettiin ensimmäisen kerran ANC-televisiokanavalla elokuussa 2016. Jennermann kuvaa videoblogeissaan ja ohjelmissaan vierailujaan maan eri osiin ja filippiiniläisen kulttuurin erityspiirteitä. Hän on vieraillut maan jokaisessa maakunnassa Sulua lukuun ottamatta. (Hän on yhden edellä kirjoittajaa, jolta on näkemättä Sulu ja Basilan).
Jennermann on osallistunut aktiivisesti monenlaisiin avustushankkeisiin ja kerännyt niihin lahjoituksia. Hän auttoi muun muassa perustamaan One Tacloban-avustusjärjestön, joka edelleen jatkaa vuoden 2013 Yolanda-taifuunin uhrien avustamista. Toinen paljon julkisuutta saanut hanke oli Dinagatin saarella taifuuni Odetten uhreille järjestetty apu vuonna 2021.
Ei ihan tavallinen tapaus
Kyle Jennermannin kansalaisuuden virallistaminen alkoi 11. heinäkuuta 2022, kun edustajainhuoneen jäsen Marlyn Alonte jätti asiasta lakiehdotuksen. Marraskuussa 2022 senaattori Joel Villanueva jätti oman aloitteensa samasta asiasta. Toukokuussa 2023 lakiehdotukset yhdistettiin yhdeksi ehdotukseksi.
Helmikuussa 2023 edustajainhuone hyväksyi lakiesityksen; 244 edustajaa äänesti puolesta, kukaan ei vastaan ja neljä tyhjää. Myöhemmin myös senaatti hyväksyi lakiesityksen kolmannessa ja lopullisessa käsittelyssä, missä kaikki 24 senaattoria äänestivät lain hyväksymisen puolesta.
Elokuun 4. päivänä presidentti Ferdinand ”Bongbong” Marcos Jr. allekirjoitti tasavallan lain numero 11955, jonka perusteella Jennermannille myönnettiin Filippiinien kansalaisuus. Syyskuun 13. päivänä Jennermann virallisti kansalaisuutensa vannoessaan uskollisuudenvalan Filippiineille ja sen perustuslaille. Todisteeksi kansalaisuudesta maahanmuuttovirasto antoi hänelle kansalaisuustodistuksen ja Filippiinien passin.
Tuosta yksinkertaistetusta kuvauksesta voidaan jo päätellä, ettei kansalaisuuden hankkiminen onnistu ainoastaan lakiin kirjattujen muodollisuuksien täyttämisellä. Käytännössä se vaatii erillislain, suuren määrän valiokuntakäsittelyjä, kuulemisia, mietintöjä ja tutkimuksia, joilla kansalaisuushakemus ajetaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan byrokratian läpi.
Hanketta ajamassa pitää olla erittäin vaikutusvaltaisia tukijoita; kongressin molempien kamarien ja presidentin on hyväksyttävä hakijan kansalaisuushanke. Se ei ole halpaa tuohua; hakijalla ja lakiesityksen sponsoreilla pitää olla vahva sotakassa, millä kansalaisuushakemus markkinoidaan, pidetään liikkeessä ja hoidetaan maaliin.
Totuus Jennermannin tapauksesta
Kyle Jennermannin tapauksessa seuraavat asiat tukivat hänen kansalaisuushakemustaan: Hänen oma periksiantamaton halunsa tulla filippiiniläiseksi ja toimiminen intohimoisesti julkisuudessa Filippiinien hyväksi. Tällaisia tapauksia poliitikot mielellään tukevat ja keräävät samalla hieman kiillotusainetta myös omiin kilpiinsä.
Jennermannin filippiiniläistymishankkeelle kerättiin rahoitus häneltä itseltään, tukijoilta, lahjoittajilta ja sponsoreilta. Se mahdollisti ammattitaitoisten lakimiesten käytön ja ”hallinnollisten omavastuuosuuksien” asianmukaisen hoitamisen.
Hankeen taustatyöt tehtiin erittäin ammattimaisesti ja huolellisesti. Se oli oppikirjaesimerkki siitä, miten lähes mahdottomana pidetty asia saadaan Filippiineilläkin hoidettua ennätysajassa, kun kaikki tekijät – lakitekniikka, mielikuvat, rahoitus, tukijat, kokonaiskuva, hyötynäkökohdat – on mietitty ja toteutettu alusta loppuun saakka oikein.
Vaikka Jennermann on nyt teknisesti filippiiniläinen, tuskin kukaan Filippiineillä tulee pitämään häntä filippiiniläisenä. Filippiiniläiset eivät identifioidu samanlaiseksi ihmiseksi kuin Jennermann eikä Jennermann syvällä sisimmässään varmasti tunne olevansa ihan oikea filippiiniläinen. Teollaan hän kuitenkin osoitti, että ulkomaalaiselle kansalaisuuden hankkiminen on mahdollista, jos asiaan paneutuu ja on valmis tekemään sen eteen kymmenen vuotta töitä.
Hämärät tapaukset
Aina silloin tällöin kuulen, kuinka jollekin tutun tutun ulkomaalaiselle olisi myönnetty Filippiinien kansalaisuus, mutta yhtä usein kysymyksessä on ollut ulkomaalainen, jolla on ainoastaan Filippiinien passi. Aidon Filippiinien passin voi kuka tahansa käydä ostamassa Divisorian marketilta noin tuhannella Yhdysvaltain dollarilla, mutta sillä ei filippiiniläisenä pitkälle pötkitä, koska sen tiedot eivät ole viranomaisrekistereissä.
Ulkomaalaisille Filippiinien todellisen kansalaisuuden myöntäminen on erittäin harvinaista. Se myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1936 amerikkalaiselle Francis Harrisonille, joka toimi Filippiinien kansainyhteisön kenraalikuvernöörinä. Hänen jälkeensä kansalaisuus on myönnetty ainoastaan 15 ulkomaalaiselle.
Viime vuosina kansalaisuuden myöntäminen on yleistynyt: 11 tapausta vuosina 2011–2023. Suurin osa kansalaistetuista on ollut urheilijoita (lähes kaikki koripalloilijoita), joita on tarvittu paikallisten joukkueiden vahvistamiseen.
On joukossa toinen videobloggarikin. Vuonna 2019 kansalaisuus myönnettiin syyrialaiselle Basel Manadille, joka kuvaa Filippiinejä myönteisessä valossa The Hungry Syrian Wanderer Youtube-kanavallaan.
Toivoton tapaus?
Ulkomailta tuleva painostus höllentää maan tiukkaa kansalaisuuskäytäntöä on kova, joten valtion virastojen ohjeissa esitetään kansalaisuuden saamisen yleiset vaatimukset ja annetaan ymmärtää, että se on teknisesti mahdollista. Syntyperäisen ulkomaalaisen, jolla ei ole suoraa sukulaissuhdetta filippiiniläisiin, on kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta saada Filippiinien kansalaisuutta.
Filippiineillä kuten muuallakin Aasiassa, kansalaisuuteen suhtaudutaan eri tavalla kuin länsimaissa: Filippiinien kansalaisuuden katsotaan kuuluvan vain syntyperäisille filippiiniläisille, ei ulkomaalaisille. Kansalaisuus voidaan tapauskohtaisesti myöntää palkintona valtion ja kansalaisten hyväksi tehdystä työstä, mutta se ei ole oikeus eikä sitä myönnetä automaattisesti, kun hakija täyttää tietyt kriteerit.
Kansalaisuutta ei voi ostaa rahalla (toki se helpottaa hakemista), sillä sen perusteena pitää olla yleisesti tunnustettu ja hyväksytty syy. Kun kansalaisuuden mahdollistavan lain esittelijänä ja sponsorina on vaikutusvaltaisia henkilöitä ja instituutioita, jotka laittavat maineensa ja arvostelukykynsä likoon tukiessaan ulkomaalaisen palkitsemista kansalaisuudella, raha ei pääse puhumaan yhtä kovalla äänellä kuin muissa valtiollisissa päätöksissä.
Jos kansalaisuuden saisi ostamalla tai lahjomalla, Filippiineillä olisi välittömästi miljoonia kiinalaisia, intialaisia, japanilaisia, korealaisia ja länsimaalaisiakin hyödyntämässä kansalaisoikeuksiaan liiketoiminnassa, politiikassa ja ehkä myös rikollisuudessa. Filippiiniläiset eivät sitä halua ihan perustelluista syistä.
Seuraava tapaus
Muutin nuorena miehenä vapaaehtoisesti Filippiineille. Koska tulin lentokoneella enkä kumiveneellä, minua oli vastassa ainoastaan tullivirkailija, joka vilkaisi passiani ja toivotti tervetulleeksi. Siitä eteenpäin kotoutumiseni on sujunut yritysten, erehdysten ja tuurin avulla ilman kansalaisuuden antamaa suojaa ja etuoikeuksia.
Joskus olen leikitellyt ajatuksella hakea Filippiinien kansalaisuutta ja toisinaan kysellyt itseäni viisaammilta, milloin ja millä edellytyksillä kaksoiskansalaisuus voisi olla mahdollista suomalaiselle. Ne ovat aina jääneet puheiksi, eikä minulla ole mitään todellista syytä hankkia edes teoriassa Filippiinien kansalaisuutta. Olen ja tulen olemaan suomalalainen riippumatta siitä, kuinka pitkälle kotouttaisin itseni Filippiineillä.
