Filippiinien matkakohteita käsittelevän sarjan lopuksi lipaistaan vielä maan matkailun vetovoimatekijöitä sekä matkakohteiden keräilyeriä ja tulevaisuuden toivoja, joissa on hyvät mahdollisuudet harrastaa sitä sun tätä, ja etenkin sitä.
Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Filippiinien matkakohteita, joissa maailmanloppu on vasta alkua. Nyt lähdetään humppaamaan aurinkoisemmissa merkeissä kohteisiin, jotka kärkkyvät nousua matkailun mestaruussarjaan.
Perinteisen rantaturismin ohella Filippiinit tarjoaa mahdollisuuksia myös toiminta- ja harrastematkailuun – etenkin jos nauttii pienestä anarkiasta sääntöjen ja turvallisuusohjeiden suhteen. Jos sukeltaminen, golf tai patikointi kutkuttelevat, tarjolla on maailmanluokan paikkoja ja meininkiä.
Elämysmatkailussa Filippiinit pelaa maailman huipputasolla ainakin kahdessa sarjassa: aution saaren unelmissa ja rakkaudessa. Jos etsit Robinson Crusoe -tunnelmia tai toivot lomaltasi suuria tunteita, Filippiineillä on vielä kohteita, missä voit päästä kokemaan ne molemmat samanaikaisesti.
Matkakohteiden nousukkaat
Alkuun listaan omia divaritason suosikkejani – kohteita, joissa kaikissa on matkailupotentiaalia ja sitä jotain, mutta jotka eivät vielä ole nousseet henkilökohtaiseen mestaruussarjaani. Ehkä ensi kerralla…
Batanes on maisemiltaan Filippiinien Skotlanti; pilvinen, numminen ja autio. Viehättävästi muusta maasta poikkeava matkakohde, missä kaiken yllä on tunne eristyneisyydestä ja mahdollisuudesta, ettei lentokone tulekaan hakemaan takaisin mantereelle.
Biri-saari sijaitsee Samarin pohjoispuolella ja sopii niille, jotka tuntevat pakottavaa tarvetta päästä harhailemaan autioilla rantakallioilla. Toisinaan Tyynenmeren aallot hakkaavat saaren itäisen rannan kalliomuodostelmia aalloilla, jotka tuovat elämykseen mukaan myös sitä kuuluisaa vaaran tunnetta.
Calaguas-saarilla pääsee samanlaisiin tunnelmiin kuin Palawanin syrjäisemmillä saarilla viime vuosituhannella. Vaikka horisontissa siintävät mantereen ääriviivat, tunnet olevasi eristyksissä viimeisellä rannalla jossakin toisessa ajassa, missä turisteista tyhjät paratiisirannat vielä odottavat löytäjäänsä.
Camotes-saariryhmä on jäänyt elämään maalaismaisen viehättävää elämäänsä pidemmälle kehittyneiden Cebun ja Leyten väliin. Saarilla on vain muutama klassinen trooppinen paratiisiranta, mutta saarten viehättävyys perustuu nykyajan ja perinteisen saaristolaiselämäntavan idylliseen sekoitukseen.
Caramoan on Bicolin niemimaan helmi, joka sinkauttaa parin vuosikymmenen taakse Palawanin neitseelliseen luonnonkauneuteen. Jos El Nido tuntuu liiallisen turismin runtelemalta, Caramoan on vähemmillä vammoilla säilynyt vaihtoehto hieman vastaavilla maisemilla.
Catantuanesin saari edustaa hyvää keskiarvoa kohteesta, jossa turismi ei ole vielä ehtinyt muokata paikallista elämänmenoa, mutta toisaalta sitä on sen verran, ettei tarvitse selvitä pelkästään käsimerkeillä ja omilla eväillä. Viehättävän eristynyt ja usein pilvinen saari tuo jostain täysin käsittämättömästä syystä mieleeni Kemiönsaaren Suomessa.
Davao on Filippiinien toiseksi suurin kaupunki asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurin. Kokoonsa nähden se on kuitenkin hyvin vaatimaton kulttuuri- ja yöelämältään. Davao tarjoaa nykyaikaisen suurkaupungin edut turvallisen pikkukaupungin ilmapiirillä.
Dumaguete on nopeasti kasvava kaupunki Negrosin saarella. Lukuisten oppilaitostensa ansiosta kaupunki houkuttelee suuren joukon nuoria kaikkialta Filippiineiltä, mikä tuntuu kaupungin yleisessä ilmapiirissä dynaamisuutena ja energisyytenä. Myös monet ulkomaalaiset ovat valinneet kaupungin asuinpaikakseen, mikä näkyy myös sen yöelämässä ja baareissa.
Cebun saaren koillispuolella sijaitsee pieni ja idyllinen Malapascuan saari, joka on hyvä peruskohde leppoisaan rantalomailuun reppuretkeilyasenteella ja -vaatimustasolla. Malapascuanilla olen aina nähnyt poikkeuksellisen paljon puimahaita, myös ihan rantavesissä.
Cebun saaren länsirannikolla sijaitsevan Moalboalin kaupungin rannikkoalueista on muodostunut suosittu matkailukohde. Sukelluksen ympärille on kehittynyt monipuolisia palveluita ja Moalboalia pidetään Cebun saaren matkailun lupaavimpana kehityskohteena tulevina vuosina.
Batangasin provinssissa sijaitsevan Nasugbun kaupungin pohjoispuolella sijaitsevat yksityiset ja yleiset rannat ovat helmiä, joille turistit harvoin löytävät tiensä, koska ne eivät ole joukkoliikennevirtojen varrella. Alueen yksityiset rannat on varattu maan hyväosaisemman väestön huviloille, ja jos niille pääsee kuokkimaan, alkaa kyseenalaistamaan, josko rahalla voisi sittenkin ostaa ainakin pienen palasen paratiisista. Jos portit eivät yksityisille rannoille aukea, alueella on muutama hyvä yleinenkin ranta, jotka ovat avoinna kaikelle kansalle pientä sisäänpääsymaksua vastaan.
Siquijor tunnetaan Filippiinien noitasaarena, mutta vielä en ole onnistunut tapaamaan yhtäkään. Noitien sijaan saarelta löytyy komeita vesiputouksia, leppoisaa maalaiselämää ja alati kasvava määrä turisteja, jotka ovat joko noitien perässä tai pakomatkalla suurkaupunkien hälystä.
Viganin kaupungin keskustassa Espanjan siirtomaa-aika on restauroitu osaksi modernia filippiiniläistä kaupunkielämää niin osuvasti, että jopa McDonald’s näyttää täällä historiallisesti arvokkaalta. Rosoiset mukulakivikadut, koristeelliset parvekkeet ja nostalginen tunnelma yhdistyvät nykypäivän elämänmenoon tavalla, jota ei löydä Filippiinien muista kaupungeista.
Veden alle
Filippiinien sukellusvedet ja -kohteet kuuluvat maailman hienoimpiin. Parhaat kohteet on suojeltu, mikä on auttanut niitä pysymään suhteellisesti paremmassa kunnossa kuin vastaavat kohteet muualla Kaakkois-Aasiassa. Filippiinit on ensiluokkainen kohde sukelluksen aloittamiseen ja oppimiseen. Kurssien hinnat ovat kansainvälisesti edullisia ja harjoitusvedet kilpailukykyisen lämpimät ja kirkkaat.
Oma sukellusharrastukseni sai kauan sitten hienon alun jälkeen nolon lopun, kun utelias tiikerihai paiskasi minut paineaallollaan koralliriuttaa vasten. Parantelen edelleen siitä aiheutunutta traumaa vellihousuilemalla veneessä, kun vierailen sukelluskohteissa. Seuraavassa omat suosikkikohteeni, joissa vierailin usein, kun olin rohkeampi ja pidin sukeltamisesta.
Filippiinien sukellusturismin huippu, yksi maailman hienoimmista sukelluskohteista, on keskellä Sulumerta sijaitseva Tubbataha-riuttaverkosto. Koska alue on suojeltu ja vartioitu, sinne pääsee ainoastaan etukäteen varatuilla 5–6 päivän liveaboard-sukellusretkillä. Näitä retkiä tehdään maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun, jolloin aallot ovat loivemmillaan ja näkyvyys vedessä kirkkaimmillaan. Pipopäinen sukelluspioneeri Jacques Cousteau kuvaili aikanaan Tubbatahaa: ”Kaunein paikka, jota olen koskaan tutkinut”. Hän saattoi olla täysin oikeassa.
Mindoron saaren länsipuolella sijaitseva Apo Reef on maailman toiseksi suurin koralliriuttojen verkosto, joka levittäytyy 34 neliökilometrin alueelle. Riutta kuuluu Apo Reef Natural Parkin suojelualueeseen, joka on Unescon maailmanperintökohteiden alustavalla listalla. Nykyään riutoille järjestettävät kaupalliset sukellusretket on rajoitettu minimiin, mutta vielä toistaiseksi Mindoron länsirannikon sukellusresortit saavat järjestää sinne päiväretkiä.
Pohjois-Palawanilla sijaitsevan Busuangan saaren edustalta löytyy yksi maailman erikoisimmista hylkysukelluskohteista. Toisessa maailmansodassa amerikkalaiset torpedopommittajat upottivat Coronin lahdelle seitsemän isoa japanilaista sota- ja rahtialusta. Kaksi hylyistä on niin lähellä pintaa, että niille pääsee snorklaamalla. Loput laivoista makaavat 20–30 metrin syvyydessä. Kokeneemmat sukeltajat pääsevät erikoisluvalla sukeltamaan hylkyjen sisään ja ottamaan kaiken irti ahtaanpaikankammon tarjoamista elämyksistä.
Negrosin saaren kaakkoispuolella sijaitseva kallioinen Apo Island on myös kelpo sukelluskohde. Saarta ympäröivät korallit ovat melko hyvässä kunnossa ja siellä näkee usein myös merikilpikonnia. Tosin viime aikoina on ollut yhä useammin päiviä, jolloin ei näy konnan konnaa. Saarella on kaksi sukelluksia tarjoavaa resorttia, mutta riutoille voi tehdä päiväretkiä myös Negrosilta käsin.
Metro Manilan lähin sukelluskohde on muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Anilaon niemimaa, jossa ei ole hiekkarantoja eikä muuta tekemistä kuin sukeltaminen. Niemellä on lukuisia resortteja, jotka järjestävät eritasoisia sukellusretkiä lähiriutoille. Jos kaikki odotuksesi kohdistuvat veden alle etkä kaipaa muuta viihdettä kuin hapenotosta huolehtimisen, Anilao on Metro Manilasta helposti saavutettava kohde päivän tai parin sukellusreissuille.
Nuku, syö, golfaa… Toista
Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa golfia, mutta jos sen on aloittanut ja sille tielle jäänyt, on todennäköisesti jo tietoinen siitä, että Filippiinit on golfmatkailijoille hole-in-one. Maassa on huippuklubeja, joilla niihin kuulumattomatkin turistit voivat puttailla ja tutustua maailmaan, missä paikallinen eliitti ja liike-elämän raskassarjalaiset rentoutuvat. Vaikka maassa on muutama menestynyt naispuolinen golfaaja, laji ja klubit ovat edelleen vahvasti miesten maailmaa.
Filippiineistä ja golfista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen sen levinneisyys ja urheilun merkitys maan historiassa. Vuonna 1886, Espanjan siirtomaavallan viimeisinä vuosina, brittiläiset rautatietyöntekijät esittelivät urheilun filippiiniläisille rakentamalla golfkentän riisipellolle Manilan eteläpuolelle.
Pian myös amerikkalaiset siirtomaaisännät innostuivat puttailemaan, ja jokainen itseään kunnioittava kaupunki rakensi oman golfkenttänsä. Vuonna 1913 Manilan golfklubilla järjestettiin yksi maailman ensimmäisistä turnauksista, Philippine Open.
Nykyään Filippiineillä on noin 250 golfkenttää. Se on melkoinen määrä ottaen huomioon, kuinka pienen väestönosan harrastus laji on. Monet politiikan ja liike-elämän tärkeät päätökset tehdään edelleen golfkentillä, hieman samaan tapaan kuin ne tehtiin saunassa Suomessa.
Paras aika golfata on joulukuusta helmikuuhun, jolloin kelit ovat viileimmillään ja kentät parhaassa kunnossa. Maan tunnetuimmat golfkentät ja -klubit sijaitsevat Metro Manilan eteläpuolelta: esimerkiksi Country Club Philippines, Sta. Elena Golf & Country Club, Manila Southwoods Golf & Country Club ovat kelpo kohteita, kun pallo pitää saada reikään – tosin ei välttämättä juuri sinne, minne sen alun perin tarkoitit.
Mene ja kerro se vuorille
Vuorille vaeltelussa kovimmat omat kokemukset, ei fyysisesti mutta elämyksinä, ovat olleet Mount Apo, Mount Pulag ja Mount Pinatubo. Näihin ei tarvita erikoisia kiipeilyvarusteita tai kokemusta, ainoastaan sinnikkyyttä ja ripaus optimismia. Mount Apolla on muutamassa kohtaa hieman jyrkempää kiipeämistä, mutta muuten niiden huipuille pääsee päivän patikkaretkellä, joka huipentuu upeisiin maisemiin.
Mayon-vuorelle en ole toistaiseksi päässyt kiipeilemään. Ehkei kannatakaan pitää kiirettä, sillä se on aktiivinen tulivuori ja siellä on usein liikkumisrajoituksia, jotka on syytä ottaa tosissaan. Silloin tällöin saamme kuulla kuinka rajoituksia kiertävät uhkarohkeat vaeltajat ovat menehtyneen myrkyllisiin kaasupurkauksiin.
Vaikka ollaan tropiikissa, vuorille ei kannata lähteä pelkässä rantavaatetuksessa. Viisas vaeltaja pakkaa esimerkiksi Apo-vuorelle mukaan teltan, kunnolliset vaatteet ja edes hivenen verran maalaisjärkeä. Vähemmän järkevät ja pelkällä innostuksella varustetut vaeltajat, kuten minä, saattavat päästä talvikuukausina maistamaan kolmen kilometrin korkeudessa tarjoiltavaa hypotermian herkkua – täysin väärä paikka kokea moista!
Autionsaaren lautturiksi
Yksi kasvava matkailun muoto on fiilistelyreissut autioille saarille. Saarilla voi esittää itselleen tosielämän selviytyjää Beach-elokuvan tunnelmissa. Suurin nautinto tulee lopulta siitä, kun saarelta pääsee takaisin maailmaan, missä juomavettä voi ostaa kaupasta ja kännykän saa lataukseen.
Kun kerron omista retkeilyistäni Filippiinien autioimmilla saarilla, joudun yleensä vastamaan kysymykseen niiden turvallisuudesta. Tuollaisessa retkeilyssä suurin riski olet sinä itse ja se mitä saarella teet tai olet tekemättä. Saarilla ei ole muita ihmisiä kuin sinä ja matkakumppanisi. Saarelle sinut vieneet venemiehet näkevät, ettei sinulla ole mitään sellaista ryöstettävää, jonka vuoksi kukaan haluaisi jäädä ainoaksi epäilyksenalaiseksi, jos saarella tapahtuisi jotain ikävää.
Palawanin saaristossa löytyy Filippiinien vaikuttavimmat retkeilysaaret, joissa pääsee lähemmäs luonnon ja eristyneisyyden syvintä olemusta. Muualla maassa olen viettänyt hienoja hetkiä myös näillä kahdella saarella: Capones Island ja Sambawan Island (ennen kuin sinne rakennettiin mökkejä yön yli majoittumiseen). Pari päivää saarilla riittää vakuuttamaan paatuneimmankin romantikon siitä, kuinka epärealistinen seikkailutarina Robinsson Crusoe on.
Parisuhdematkailun riemut
Jos sukelletaan motiivien syvään päätyyn, suomalaisten yleisin syy matkustaa Filippiineille on rakkaus – sen kaipuu, sen etsiminen ja parhaassa tapauksessa sen löytäminen. Etenkin nettideittailun kehitys tarjoaa mahdollisuuden katsoa Filippiinejä matkakohteena myös sillä silmällä.
Mikäs siinä. Onko parempaa syytä ja vahvempaa motiivia matkustaa maailman ääriin kuin rakkaus? Entistä useammin matkaan lähdetään kaipauksen siivittämänä, kun ihmisen on ikävä toisen luo. Parisuhdematkailu ei ole pelkkä ohimenevä ilmiö, vaan se näyttää olevan tulevaisuudessakin Filippiinien matkailun kulmakivi, sillä suurin osa ikimuistoisista asioista ihmisten elämässä tapahtuu edelleen kahden ihmisen välillä.
Lisää aiheesta:
Filippiinit – Turistikohteena (osa 1)
Filippiinit – Turistikohteena (osa 2)
Filippiinit – Turistikohteena (osa 3)
Palawan – Kauneuden korkeaveisu
