Mitkä ovat Filippiinien parhaat turistikohteet? Jos joku väittää tietävänsä vastauksen tähän kysymykseen, hän ei todennäköisesti ole käynyt koko maassa. Tai sitten hän on viettänyt lomansa hotellin uima-altaalla ja googlannut loput.
Filippiinit on monella tapaa hieno maa matkailijalle. Sen turismitodellisuus on kuitenkin sellainen, joka jakaa matkailijoiden odotukset ja mielipiteet poikkeuksellisen jyrkästi – maa on yhdelle paratiisi, toiselle täyden kympin kaaos.
Maassa on hienoja rantoja, upeita vuoria, mainio ilmasto, välittömiä ihmisiä, maailmanluokan sukellusta ja golfia, extreme-urheilua, antoisaa yöelämää… Ja bonuksena: englannin kieli on miehittänyt koko maan.
Kaikki kuulostaa hyvältä, mutta toteutus on filippiiniläiseen tapaan luovaa ja toisinaan vähän sinne päin. Kuvittele tuoli, jonka kolme jalkaa ovat tukevasti maassa, mutta yksi jalka on aina vähän siinä ja siinä. Kun se pettää, on täysin kiinni omasta asenteestasi, kaadutko maahan huutamaan, kuinka kaikki on perseestä, vai hyväksytkö kohtalosi ja nautit seikkailusta kolmen jalan varassa.
Vaikka Filippiineillä riittää elämyksiä koko tunneskaalan mitalta, se ei tarjoa maailmanluokan nähtävyyksiä tai megatapahtumia. Ei Eiffel-tornia, ei Angkor Watia, ei Louvrea, Superbowlia tai Oktoberfestiä – ei mitään sellaista ikonista kohdetta tai tapahtumaa, mitä turistit kaikkialta maailmasta tulisivat katsomaan sen itsensä vuoksi.
Kokemusten satunnaislukugeneraattori
Filippiinien matkailun viehätys perustuu vanhaan hokemaan: Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka itsessään. Se, miten asiat sujuvat (tai eivät suju) matkan varrella, ratkaisee lopulta sen, oliko Filippiinit elämäsi paras reissu vai täysi katastrofi.
Matkailukokemus syntyy osiensa summasta, ja Filippiineillä se summa lasketaan vähintäänkin erikoisella kaavalla, johon kuuluu tuuria, improvisaatiota ja mahdollisesti pieni ripaus matkastressiä. Tämä on maa, joka koettelee niiden matkailijoiden hermoja, joille täydellinen lomamatka tarkoittaa täsmällistä aikataulua ja pilkulleen suunniteltuja elämyksiä. Täällä aikataulut ovat improvisaation riemua ja kaaoksen koreografiaa, ja ohjelmat muokkautuvat lennossa – tosin nekin voidaan perua juuri kun olet saapunut lentokentälle.
Filippiinien matkailulle on ominaista myös se, ettei toisten kokemuksia voi käyttää suosituksena muille matkailijoille. Yhden paratiisi on toisen painajainen. Kokemukseen vaikuttavia tekijöitä on liian paljon eivätkä ne säily muuttumattomina edes seuraavaan päivään. Se, että joku vietti viikon paratiisisaarella, ei välttämättä tarkoita, ettet sinä voisi palata samasta paikasta syvästi traumatisoituneena. Filippiineillä asiat muuttuvat silmänräpäyksessä – joskus hyvään, joskus huonoon suuntaan.
Kolmen kova kärki
En anna vinkkejä ”pakollisiin” turistikohteisiin, sillä niitä löytyy kattavasti matkailijoiden blogeista ja muista modernin maailman matkaoppaista. Tässä kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsittelen ainoastaan kolmea minulle itselleni tärkeää matkakohdetta.
Kuten elämässä yleensä, ensirakkaudet jäävät matkailussakin mieleen ja määrittävät niitä odotuksia, joita asetamme tuleville matkakohteillemme. Niin kävi minullekin. Filippiineillä tunsin oloni välittömästi kotoisaksi. Kun tuo tunne marinoitiin rakkaustarinalla ja nuoruuden suomilla mahdollisuuksilla, elämä Suomessa alkoi tuntua vieraalta. Ensimmäiset kokemukseni Filippiineistä tekivät vaikutuksen, jonka lumosta en vieläkään ole päässyt irti – en kyllä haluaisikaan.
Vaikka miten itselleen järkeilee – olen tehnyt jo kolme vuosikymmentä – miksi tietyt kohteet tuntuvat rakkaammilta kuin toiset, lopputulokseksi jää se, että niissä on koettu niin voimakkaita elämyksiä ja tunteita, ettei mieli tahdo päästää niistä irti.
Tuollainen lumoutuminen matkakohteista ei yleensä ole lähtöisin paikasta itsestään, vaan tapahtumista, tilanteista ja tunnelmista sekä niiden vuorovaikutuksesta omien toiveiden ja paikallisen todellisuuden välillä. Siitä syntyy taikajuoma, joka herättää alkuperäisen lumouksen henkiin kerta toisensa jälkeen.
Kun valitsen itselleni merkittävimmät matkakohteet Filippiineillä, kolmen kärki osuu täsmälleen sinne, missä olen kokenut rakastumisia ja muita suuria seikkailuja. Vaikka itse kohteet ovat olleet vain lavasteita elämän suurille kohtauksille, kokonaisuudesta on muodostunut vahva mielipide myös kohteesta itsestään.
Palawan – Maailman kaunein saari?
Minun ja Filippiinien suhteen alkuräjähdys tapahtui Palawanin saarella. Se oli rakkautta ensi vierailusta, ja saaresta tuli kotini lähes koko 90-luvun ajan. Se oli aikaa, kun El Nidoon, Port Bartoniin, Sabangiin ja Busuangalle pääsi ainoastaan veneellä, ja Indiana Jones ja Tarzan-elokuvien kuvasto arkipäiväistyi osaksi normaalia elämää.
Sittemmin olen ylläpitänyt suhdettani Palawaniin vierailemalla siellä vähintään kerran kuukaudessa, toisinaan myös viettämässä pitempiäkin lomia… Kunnes korona meidät hetkeksi erotti.
On ollut mukaansatempaavaa ja tapahtumarikasta elää menossa mukana, kun Palawan on muuttunut satunnaisten reppuretkeilijöiden ”Last Frontierista” Filippiinien matkailun suurimmaksi tulevaisuuden lupaukseksi.
Koska suhteeni Palawaniin on niin henkilökohtainen, ei minusta ole sanomaan muille mitään hyödyllistä sen turistikohteista. Kun lähes jokaisesta kylästä ja saaresta muistuu mieleen seikkailuja, tarinoita ja tunnelmia, matkasuositukseni olisivat vähintäänkin värittyneitä ja pahimmillaan johtaisivat sinut keskelle viidakkoa ilman varusteita ja suuntavaistoa.
Arvostettu newyorkilainen Travel + Leisure -matkailulehti on listannut turistien kokemusten perusteella Palawanin vuodesta 2013 lähtien maailman kauneimpien saarten joukkoon. Myös Condé Nast Traveler -lehden lukijat ovat viime vuosina äänestäneet Palawanin yhdeksi Aasian parhaista matkakohteista.
Palawan on matkalla massaturistikohteeksi – siitä se on vielä kaukana – mutta olen vakuuttunut, että Bali joutuu tulevaisuudessa luovuttamaan maallisen paratiisin avaimet Palawanille. Kun pääkaupunki Puerto Princesa ja upeista saaristoistaan tunnetut El Nido ja Coron saavat suorat lennot Kiinan, Japanin ja Etelä- Korean talvesta, aasialaisen massaturismin tulevaisuus siirtyy Balia huomattavasti lähempänä sijaitsevalle Palawanille.
Massaturismin myötä Palawan joutuu kohtaamaan sovittamattoman ristiriidan. Erinomaisen ilmaston ohella Palawanin suurimmat matkailuvaltit ovat sen luonnontilaisuus ja -kauneus. Ne ovat ylikansoittuneessa Aasiassa kovaa valuuttaa, jonka arvoa ei inflaatio nakerra, mutta liiallinen käyttö mitätöi.
Palawan on kokonaisuutena Filippiinien monipuolisin matkakohde. Sieltä löytyy matkailun koko kirjo reppuretkeilijöiden majataloista maan ylellisempiin resortteihin. Lisäksi sieltä löytyy kolme maailmanluokan kohdetta: Tubbataha-koralliriutta Sulumerellä, Busuangan saaren edustalla lepäävät japanilaiset sotalaivat sekä El Nidon ja Coronin edustojen jylhät laguunit ja poukamat, jotka hyvällä säällä saattavat hyvinkin olla maailman kauneimpia paikkoja.
”Sinisestä unelmasta nousee jyrkkäreunaisia karstisaaria, jotka koreilevat toinen toistaan oudommilla muodoilla. Jotkut on päällystetty viidakon vihreällä veralla, toiset ovat pelkkää teräväreunaista kiveä ja näyttävät jättimäisiltä uuden vuoden tinoilta. Jokainen saari on varattu yllätyksillä. On paratiisimaisilla poukamia ja salaisia laguuneita, joihin pitää uida luolien kautta.” (Kerran Elämässä matkaopas).
Tällaiset ylisanat eivät yleensä muutu todeksi, mutta Palawanilla niiden ja todellisuuden välinen ero on minulle kaikista lyhin.
Kordillieerien vuoristo – Tropiikista takkatulen ääreen
Joskus tulee tarve päästä pois tropiikista, viettämään hetkeksi aikaa täysin toisenlaiseen ympäristöön. Sellainen ympäristö löytyy Luzonin saaren pohjoisosista: Kordillieerien vuoristossa ei ole kookospalmuja, hiekkarantoja, lämpöä, ruuhkia, saasteita eikä ihmismassoja. Niiden sijaan matkailija kohtaa upeat vuoristomaisemat, männyntuoksuisen viileän ilman, maalaukselliset riisiterassit, virkistävät vesiputoukset…
Ensimmäisen kerran vierailin alueen tunnetuimmissa kylissä Sagadassa, Maligcongissa ja Baukossa jo vuonna 1993. Nykyään tarjolla on enemmän majataloja ja ravintoloita, ja polut on päällystetty turistiystävällisemmäksi, kylät ovat säilyttäneet viehättävän eristyneen tunnelmansa. Ikään kuin ne olisivat ottaneet osaa kehitykseen, mutta vain juuri sen verran kuin itse hyväksi näkevät.
En edelleenkään täysin ymmärrä, miksi Kordillieerien kylät ja niiden ilmapiiri pitävät minua otteessaan. Ehkä se on se jokin näkymätön, syvällä sielussa kaikuva kaipaus ylevään yksinkertaisuuteen. Se on paikka, missä on vaikea olla kiireinen ja jossa jokainen hengenveto tuntuu olevan vähän raikkaampi kuin edellinen. Vaikka nämä vuoristokylät ovat vuosikymmenten kuluessa nykyaikaistuneet, alue on minulle edelleen toiseksi rakkain matkailukohde Filippiineillä.
Matkustaminen Kordillieerien vuoristokyliin vie aikaa millä tahansa kulkuneuvolla. Matka itsessään tarjoaa niin komeita maisemia, ettei kiirettä kannata ottaa matkakumppaniksi. Suunnitelmissa on hyvä ottaa huomioon myös vuoriston nopeasti ja usein vaihtelevat säätilat: Rankkasateet, vuoristotiet ja kiire eivät ole voittava yhdistelmä. Vuoristoteillä tien reunaa ei tule päästää liian lähelle hyvälläkään kelillä.
Mäntymetsien ympäröimät idylliset vuoristokylät ovat kaukana niistä näkymistä, mitä matkailijat odottavat Filippiineiltä. Vuoristopolut mäntymetsissä ja panoraamanäkymät tuovat mieleen enemmän Alpit kuin trooppisen saariston. Ulkoilupäivän jälkeen on jautaa asettua takkatulen ääreen nauttimaan paikallisesta bugnay-viinistä ja kotitekoisista aterioista, esimerkiksi miki abra -nuudelikeittosta ja pinalatan-kanasta perunamuusin kera.
Kordillieerien vuoristoseutuja asuttavien Ifugao-heimojen marihuanan kotikäyttöviljelyä katsottiin aikaisemmin läpi sormien heidän ikivanhaan kulttuuriinsa kuuluvana erikoisuutena. Hippiaikojen myötä pössyttelyturistit alkoivat tehdä erityisesti Sagadan kylään toivioretkiä, mutta nykyään pilven perässä ei Kordillieereille kannata matkustaa. Pää menee sekaisin jo pelkästään siitä, kuinka erilainen alue se on verrattuna muuhun maahan.
Paikalliset matkailijat tuntevat Sagadan kylän myös supersuositun romanttisen komedian That Thing Called Tadhana kuvauspaikkana.
Manila – Rakkaudesta betoniin ja kaaokseen
Sanotaan, että Metro Manilaa on vaikea rakastaa. Wikipediakin yrittää ilmaista asian diplomaattisesti ja kutsuu sitä ”erittäin kaupungistuneeksi kaupungiksi”. Totuus on, että yli 20 miljoonan ihmisen suurkaupunki on kuin huonosti suunniteltu Tetris-peli: intensiteettiä, kaaosta ja lähes toivotonta tilanpuutetta.
Dan Brownin Inferno-romaanin päähenkilö kuvaili Manilaa ”helvetin portiksi”, mutta tämän mielipiteen voisi toki kyseenalaistaa, sillä mitä helvettiä Dan Brown koskaan tiesi jeepney-kyydeistä ruuhka-aikaan? Monelle matkailijalle Manila on kuitenkin portti taivaaseen, sillä se on pakollinen läpikulkukaupunki matkalla Filippiinien paratiisisaarille. Minulle Metro Manila on paljon enemmän: se on yksi maan mielenkiintoisimmista matkakohteista.
Kun puhumme Manilasta, puhumme yleensä Metro Manilan suurkaupunkialueesta; Pilkuntarkalla maantieteellisellä semantiikalla Manila on ainoastaan yksi Metro Manilan seitsemästätoista kaupungista. Vaikka kaupungit vaihtuvat kartalla, kaikki näyttää samalta suurkaupungin slummiutuvalta kurjuudelta, jonka sekaan on ripoteltu uudenaikaisia tornitalokeskittymiä, joissa eletään vauraissa ja eristyneissä rinnakkaistodellisuuksissa.
Metro Manilaa on helppo vihata, mutta sitä voi oppia myös rakastamaan. Vaikka se on perheemme kotikaupunki, pidän sitä samanaikaisesti myös matkakohteena jo pelkästään sen koon vuoksi. Voin lähteä oman kaupunginosamme ulkopuolelle ja tuntea olevani turisti matkalla uusiin seikkailuihin. Matka voi olla muutamia kilometrejä, mutta henkisesti siirryn täysin toisenlaiseen todellisuuteen; turistiksi vieraalle maaperälle.
Oma suhtautumiseni Metro Manilaan on vaihdellut vihasta rakkauteen, mutta ajan myötä jälkimmäisen vaakakuppi on muuttumassa painavammaksi. Ei pelkästään sen vuoksi, että tällä vuosituhannella eri puolille kaupunkia on rakennettu lukuisia viihtyisiä asuinalueita ja nykyaikaisia ostoskeskuksia, niitä löytää kaikista muistakin aasialaisista suurkaupungeista, vaan kaupungin tärkeimmän ominaispiirteen vuoksi: Manilan arjessa voi elää samanaikaisesti useampaa kuin yhtä elämää.
Kaikki nuo erilaiset ”elämät” muodostavat elämäntavan, jossa arki koostuu todellisuuksista, jotka monipuolisuudellaan pitävät elämän mielenkiintoisena ja tarjoavat jatkuvasti uusia kokemuksia – siis jos ei jämähdä siihen yhteen ja ainoaan kantabaariin, jonka asiakaskunta ei tarjoa kovin laajaa ja vaihtelevaa näkemystä Filippiineistä.
Mitä pidempään kaupungissa asuu, elää ja toimii, sitä enemmän arkeen muodostuu erilaisia sosiaalisia ja toiminnallisia ympyröitä, jotka eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Nämä ympyrät leikkaavat luontevasti erilaiset sosiaaliset luokat; maan vaikutusvaltaisesta eliitistä oman kaupunginosan katukerjäläisiin. Elät arkea, et ainoastaan näiden ääripäiden kanssa, vaan myös niiden väliin jäävien erilaisten todellisuuksien kanssa.
Metro Manila on aasialainen suurkaupunki, yhtä aikaa uninen ja täynnä energiaa, villi, sekava eriarvoisuuden sosemylly, missä kaikki ihmiselämän muodot ja tavat ovat alastomina silmien edessä. Mikään inhimillinen ei ole vierasta ja koko ajan jossain tapahtuu jotakin.
Sarjan seuraavassa osassa jatkan kokoelmalla kohteita, joissa vierailen mielelläni, mutta jotka itselleni jäävät tässä kirjoituksessa mainittujen huippujen varjoon. Muille matkailijoille jokainen niistä voi olla maan paras matkailukohde.
Aiheesta lisää:
Filippiinit – Turistikohteena (osa 2)
Filippiinit – Turistikohteena (osa 3)
Filippiinit – Turistikohteena (osa 4)
Palawan – Kauneuden korkeaveisu
