Suomalaisfilippiiniläisen pariskunnan ikääntyminen voi olla joko seesteinen ratsastus auringonlaskuun tai kaoottinen trilleri, jossa pääroolissa on byrokratia ja pahisroolissa elämän realiteetit.
Suomalaiseen mielenmaisemaan kuuluu tulevaisuudesta huolestuminen jo ennen kuin nykyhetkeä on edes ehditty elää. Filippiineillä taas eletään hetkessä; tulevaisuus tulee joskus, ehkä, jos se nyt ylipäätään ehtii paikalle. Tällainen ero suhteessa aikaan saattaa luoda hulvattomia tilanteita, kuten keskustelun, jossa toinen haluaa varata hoitopaikan hoitokodista, kun toinen ei ole vielä päättänyt, mitä söisi lounaaksi.
Lopulta yksikään pariskunta ei pääse pakenemaan elämän realiteetteja, mutta monikulttuuriselle pariskunnalle ne saapuvat yleensä hieman eri tahtiin ja täysin eri kulttuurikehyksissä. Suhde voi joko kompastua niihin tai kasvaa niiden myötä – mutta tylsäksi se ei takuulla muutu!
Ikääntyminen – Rakkaus kestää, mutta polvet ei!
Suomalaisfilippiiniläisen pariskunnan kannattaa hyvissä ajoin pohtia ikääntymiseen liittyviä kysymyksiä: kuka hoitaa kenet, millä rahalla, missä maassa ja millä kielellä? Muuten voi käydä niin, että toinen hikoilee viidakon keskellä syöden mangon siemeniä ja toinen tuijottaa toppavaatteissa lumipyryä, molempien miettiessä: ”Tätäkö me haluttiin?”
Suomessa ikäihmiset elelevät omillaan, kunnes joku huomaa, että mummo on alkanut syödä joulukoristeita ja puhua koiralle, jota ei ole. Silloin komentosillalle astuu kotihoito ja hoitaja käy mittaamassa verenpaineen ja varmistamassa, ettei aamupuuroa ole kaadettu kukkaruukkuun.
Filippiineillä vanhukset siirtyvät sukupolvelta toiselle kuin perintöpiano, jota kukaan ei vaivaudu virittämään. Perhe on kaikki kaikessa, ja jos joku ehdottaa vanhainkotia, suku järkyttyy pahemmin kuin sähkökatkosta karaokebileissä. Käytännössä vanhustenhoito tarkoittaa WhatsApp-ryhmässä käytävää keskustelua siitä, kenen elämä on vähiten tärkeä, jotta hän voi jäädä kotiin hoitamaan isoäitiä.
Terveydenhuolto – Vanhuuden huvipuisto
Kun suomalaisfilippiiniläinen pariskunta alkaa pohtia, missä viettää vanhuutensa, yksi kysymys jyrää kaiken alleen: kumman maan terveydenhuolto takaa pidemmän ja vähemmän kivuliaan loppusuoran? Suomessa valtio vielä toistaiseksi kuskaa kansalaisen kehdosta hautaan, kun taas Filippiineillä turvaverkkona toimii perhe, sukulaiset ja jumalallinen väliintulo.
Useimmat pariskunnat valitsevat Suomen, koska siellä terveydenhuolto on vielä toistaiseksi kattavampi, ja lonkat uusitaan ilman että tarvitsee myydä talo tai esikoislapsi. Mutta entä jos Suomen terveydenhuollon jonot venyvät ikuisuuden mittaisiksi ja maksut moninkertaistuvat? Silloin moni saattaa miettiä, että voihan sitä odottaa lääkäriä lämpimässä eikä lumikasan alla.
Filippiineilläkin saa hyvää hoitoa – jos selviää laskun aiheuttamasta sydänkohtauksesta. Jos rahat eivät riitä hyvään sairaanhoitoon, jää vaihtoehdoiksi Googlen itseopiskeluohjelma ja sukulaisjoukko, joka hoitaa potilaan yhteisvoimin – rukouksilla ja kookosöljyllä.
Suomessa terveydenhuollon labyrintti vaatii ainakin toisen puolison kartanlukutaitoa: on hyvinvointialueita, julkista ja yksityistä palvelua, työ- ja opiskelijaterveydenhuoltoa ja nettilomakkeita, jotka vaativat IT-tukihenkilön ja hermojen hallintakurssin. “Katso netistä” on hoitohenkilökunnan tapa sanoa “selvitä itse”.
Filippiineillä terveydenhuollon valintaperusteet ovat yksinkertaisempia: menet lähimpään sairaalaan, johon sinulla on varaa. Filippiineillä kannattaakin panostaa lisävakuutukseen ja ystävyyssuhteisiin lääkäreiden kanssa.
Vanhustenhoito – Täyspitkä elokuva ilman taukoja
Suomessa ikääntyneet elävät varsin turvattua vanhuutta – jos onnistuvat saamaan paikan hoivakodista. Perheen rooli? Mukava bonus, muttei juonen kannalta mitenkään välttämätön. Filippiineillä perhe ja sukulaiset käsikirjoittaa, ohjaa ja vielä tuottaa täältä ikuisuuteen spektaakkelin.
Suomessa vanhustenhoidon palvelut ovat kuin hyvinvoinnin ihmemaa Oz. Kotihoidosta hoivakotiin kaikki on suunniteltu ikääntyvien iloksi, kunhan muistaa varata liput ajoissa. Filippiineillä systeemi on huomattavasti yksinkertaisempi: perhe ottaa ikääntyvän sukulaisen huomaansa. Vanhemmat asuvat lastensa luona, ja lapset huolehtivat heistä kuin henkilökohtaiset henkivartijat – ilman palkkaa ja lomapäiviä.
Suomessa eläkkeet ja sosiaaliturva tarjoavat ikääntyville taloudellista turvaa ja tukea, mutta elinkustannukset ja verotus syövät sukanvarteen kertyneet eurot ennätysajassa. Filippiineillä arjen kulut ovat yleensä pienemmät, mutta auta armias, jos sairastut vakavasti. Silloin perhe tekee pikavauhtia Excel-taulukon, jossa lasketaan, kumpi kannattaa myydä ensin: moottoripyörä vai perintömaat.
Tärkeää on myös muistaa, että Filippiineillä tarjottavat ”senior citizen” -edut ja alennukset kuuluvat periaatteessa vain Filippiinien kansalaisille ja niiden tarjonta vaihtelee sen mukaan, kuinka varakas oma asuinkunta on. Suomalainen voi toki yrittää ujuttautua näiden etuuksien piiriin, mutta se vaatii byrokratian rattaissa sujuvaa tanssia ja vakuuttelua siitä, että kuuluu paikalliseen kalustoon.
Kuolema – Puoliso vaihtuu byrokratiaan
Jos ulkomaalainen puoliso on aiemmin asioinut viranomaisten kanssa vain kysyäkseen tietä lähimpään R-kioskiin, puolison kuoleman myötä heille avautuu aivan uusi maailma. Vastaus kysymykseen ”kenelle kuolemasta pitää ilmoittaa?” on yksinkertainen: Kela, pankki, verottaja, ja kaikki ne mystiset virastot, joista et ole koskaan kuullutkaan – ja kaikki haluavat tietää minne voi lähettää sen viimeisen laskun.
Perunkirjoitus on Suomessa pakollinen rituaali, jossa selvitetään, minne vainajan omaisuus on kadonnut. Surun keskellä ei ehkä tekisi mieli miettiä veroasioita ja leskeneläkkeen hakemista, mutta on pakko, ellei paikalle ilmesty taianomaisesti sukulaisia tai tuntematon byrokraatti muistuttamaan, että ”tämä lomake pitäisi muuten palauttaa ensi viikkoon mennessä”.
Kun puolison sydän pysähtyy, sama tapahtuu myös yhteiselle pankkitilille. Suomessa vainajan tilit jäädytetään hetkeksi kuoleman jälkeen, joten varaton leski joutuu elämään jonkin aikaa ilmalla ja rakkaudella tai lainarahalla. Leskeneläke voi tulla Kelalta, mutta sen saaminen riippuu siitä, kuinka monta lomaketta täytät ja missä järjestyksessä. Jos koti oli vainajan nimissä, seuraava kysymys kuuluu: saako leski jäädä siihen asumaan vai onko tiedossa pikainen muuttorumba?
Suomalainen hautauskulttuuri on monelle ulkomaalaiselle mysteeri. Ei viikkojen muistotilaisuuksia laulun ja tanssin kera, vaan hetki hiljaista kahvin ryystämistä mustissa vaatteissa. Hautaus, siunaus ja mahdollinen vainajan kuljetus kotimaahan voivat olla monimutkaisia prosesseja, ellei ymmärrä antaa koko hoitoa hautaustoimiston hoidettavaksi – ja laskutettavaksi.
Jos parilla on pieniä lapsia, tilanne mutkistuu entisestään. Kuka huolehtii heistä, jos leski ei osaa edes lausua sanaa ”verotoimisto” ilman paniikkikohtausta? Suomessa oleskelusta ei ulkomaalaisen lesken tarvitse murehtia, sillä hän on todennäköisesti jo saanut pysyvän oleskeluluvan tai kansalaisuuden, jotka eivät mitätöidy puolison kuoltua.
Filippiineillä suomalaisen lesken tulevaisuus on haastavampi. Jos paikallinen puoliso menehtyy, suomalainen leski voi pitää pysyvän oleskelulupansa vähintään 6 kuukauden ajan, mutta hyvillä selityksillä ja perusteluilla siihen voi saada pidennyksen epämääräiseksi ajaksi. Puolison kuolemasta on ilmoitettava paikallisviranomaisille ja Suomen lähetystöön, mutta yleensä sukulaiset rientävät suomalaisia sukulaisia hanakammin apuun paikallisbyrokratian kanssa.
Perintö – Minun, sinun, meidän… koko kylän?
Monikulttuurisen pariskunnan perintöasioiden hoitaminen voi olla eeppinen seikkailu viidakossa, jossa lakipykälät väijyvät kuin villieläimet ja byrokratia on kuin tiheikkö, jonka läpäiseminen vaatii aikaa, hermoja ja ehkä jopa uhrauksia byrokratian jumalille.
Suomessa homma on kohtalaisen suoraviivaista: lapset saavat lakiosansa, ja testamentilla on rajallinen merkitys. Filippiineillä perintölainsäädäntö on telenovelan ja oikeudellisen labyrintin rakkauslapsi. Testamentti auttaa perinnönjaossa, muttei ole välttämätön, ja siviilioikeus sanelee lisäksi omat sääntönsä. Leski voi nopeasti päätyä ostamaan lakimiehelleen uuden mersun
Jos perintöä on molemmissa maissa ja perillisiä aikaisemmista suhteista, perintökaarien ja -lakien ristiriidat voivat aiheuttaa melkoisen sekasotkun. Suomen testamentti voi olla pelkkä paperinpala Filippiineillä, ja toisinpäin. Pahimmillaan tilanne muistuttaa rikkinäistä puhelinta, jossa suomalainen lakimies puhuu byrokraattia ja filippiiniläinen viranomainen vastaa telenovelan dramaattisilla monologeilla.
Puolison ja lasten kaksoiskansalaisuus tuo mukaan lisäkierteen: kumman maan lakia sovelletaan? Lisäksi kaksoiskansalainen voi joutua maksamaan perintöveroa kahdesti, ellei maiden välistä verosopimusta sovelleta. Suomessa perintöverotus on progressiivinen, kun taas Filippiineillä se on tasan 6 % perityn omaisuuden arvosta.
Suomessa kiinteistöt periytyvät suoraviivaisesti myös ulkomaalaiselle, mutta Filippiineillä ulkomaalaisille on lukuisia perustuslaillisia omistusrajoituksia. Suomalainen puoliso voi periä talon, muttei tonttia, jolla se seisoo, mikä voi johtaa tilanteeseen, jossa maa päätyy puolison sukulaisen nimiin ja riidat alkavat kuin itsestään.
Rakkaus kestää kaiken – Mutta ikääntyminen testaa sen perusteellisesti
Yhdessä ikääntyminen monikulttuurisessa suhteessa on kuin pitkäksi venynyt komediaelokuva – välillä naurattaa vedet silmissä, välillä miettii, miksei tähän valittu toista pääosanesittäjää. Ajoissa aloitettu valmistelu pelastavat lapset ja sukulaiset hermoromahdukselta, mutta jos toinen kuulee vain puolet ja toinen unohtaa loput, ollaan jo auttamattomasti myöhässä.
Taloudelliset järjestelyt? Hyvä idea, mutta jos toinen haluaa säästää eläkkeeseen ja toinen miettii, miksei voi vielä kerran ostaa uutta moottoripyörää tai lennättää kymmenen hengen sukulaiskaartia Filippiineille, niin kompromissi on vain sana sanakirjassa ja todellisuus muistuttaa enemmän tilinylitystä.
Ikääntyminen on kuin lumimyrsky: se iskee, halusit tai et. Ja kun byrokratian lumiaura viskoo lumet omalle pihalle, on parempi olla lapio valmiina kuin seistä haavi auki odottamassa kevättä.
Seuraavat kirjoitukset sivuavat aihepiiriä:
Ollako vai eikö olla? – Filippiineillä elämisen perusteista
Vaimo Filippiineiltä (osa 4) – Suomeen vai Filippiineille?
Vaimo Filippiineiltä (osa 7) – Avioehto ja omaisuudensuoja
Elämänlaatu Filippiineillä – Missä se lymyää?
