Miksi Filippiineillä ei vituta samalla tavalla ja yhtä usein kuin Suomessa? Mitä sellaista Filippiinit tarjoaa, minkä vuoksi yhä useampi suomalainenkin haluaa asua siellä?
Edellisessä kirjoituksessa (Filippiineillä vituttaa – Mikä eniten?) läimittiin poskea asioilla, jotka Filippiineillä pitkään asuneet suomalaiset ovat kokeneet rasittaviksi. Nyt käännetään toinen poski hellittäväksi asioilla, jotka eivät vituta ollenkaan ja joiden vuoksi haluamme asua Filippiineillä.
Tässäkin kirjoituksessa olennainen välittyy vitutuksen kautta, sillä jokainen ulkosuomalainenkin ymmärtää, mistä on kysymys, kun vituttaa. Kun ollaan olennaisen äärellä negatiivisten tunteiden välittämisessä, yksi sana riittää. Ulkomailakin vitutus osuu naulan kantaan kuin vasara peukaloon.
Tälläkään kertaa ei vatvota turistien paikka- ja aikasidonnaisia itsestäänselvyyksiä, kuten hyviä ja huonoja hotelleja, ravintoloita ja sen sellaisia. Nyt mutustellaan tekijöitä, jotka saavat suomalaisen maahanmuuttajan kotoutumaan pysyvästi Filippiineille.
Vitutuskäyrä lepattaa
Kuten arjen harmistukset, myös vieraan kulttuurin positiiviset puolet tuntuvat alkuun intensiivisen ihanilta. Meille suomalaisille Filippiineille muutto on tavallisuudesta poikkeava ratkaisu, joka pitää selittää myös itselleen, joten positiivisuus saattaa hetken läikkyä suhteellisuudentajun saavin laitojen yli.
Ajan myötä alkuinnostus kuitenkin hiipuu ja siitä sakkaantuu saavin pohjalle asioita, jotka tasoittavat hetkittäiset vitutuspiikit ja pitävät Filippiineillä elämisen kokonaiskuvan positiivisen puolella.
Maassa pysyvästi asuvien suomalaisten joukossa on myös muutamia, jotka ovat jääneet tänne ”jumiin”, eivätkä enää asu täällä omasta tahdostaan, vaan pakon sanelemana. Heiltäkin maa saa useammin ylöspäin osoittavia peukkuja kuin katkeraa tilitystä paskasta maasta ja sen vittumaisista ihmistä.
Filippiineillä on tekijöitä, miksi suomalaisetkin sopeutuvat paikalliseen elämänmenoon paremmin kuin esimerkiksi Thaimaassa, Indonesiassa, Kiinassa, Malesiassa… Useimmille ne syyt ovat ilmiselviä ensipuraisulla, toisilla kestää hieman pidempään marinoitua ymmärtämään, miksi Filippiineillä hyvin harvoin oikeasti vituttaa. Seuraavassa muutamia vitutuskäyrää loiventavia tekijöitä…
Puhumalla pärjää, kuuntelemalla oppii
”Siis mitä hemmettiä! Minähän ymmärrän mitä nuo ihmiset puhuvat.”
Filippiinit on kielen puolesta Aasian helpoin maa kotoutua. Täällä puhutaan satoja paikallisia kieliä, mutta ulkomaalainen pärjää hyvin, jos puhuu ja ymmärtää englantia. Jos sen päälle osaa hieman espanjaa, ymmärtää jo jonkin verran kahta laajimmin käytettyä paikallista kieltä, tagalogia ja cebuanoa, joiden sanastossa on paljon espanjaa ja englantia.
Kaikki puhuvat ja ymmärtävät englantia enemmän tai vähemmän, onhan se maan toinen virallinen kieli. Filippiiniläisten käyttämä englanti on kuin englannin esperantoa; yksinkertaistettu synteesi eri puolilla maailmaa puhutuista versioista. Täällä pärjää suomalaisella rallienglannilla paremmin kuin australialaisten tai irlantilaisten käyttämällä englannilla.
Suomalaisille tagalog ja cebuano ovat helppoja kieliä oppia. Samoin kuin suomen kielessä, sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan. Aakkoset ovat lähes samat ja kielellinen tasa-arvokin toteutuu tutulla tavalla: Molempia sukupuolia kuvataan yhdellä sanalla ”hän”, ”siya”.
Paratiisin tuulet
”Enpä olisi uskonut, että löytyisi tällainen paikka, missä kelit ovat näin perhanan hienoja läpi vuoden.”
Filippiinit ylittää Suomessa uutiskynnyksen, kun täällä riehuu hirmumyrsky tai joku muu luonnonkatastrofi moukaroi maata katastrofialueeksi. Mutta me, jotka täällä vakituisesti asumme, tiedämme, että Filippiineillä on Aasian ihmisystävällisin ilmasto.
Filippiinit on saarivaltio, missä meri vilvoittavine tuulineen on kaikkialla lähellä. Saaristossa on harvoin Kaakkois-Aasian manneralueille tyypillistä kuumaa ja nihkeää kosteutta, joka iskee ilmastobarometrin välittömästi hissimatkalle helvettiin.
Talvikuukausina koillisesta puhaltava Amihan-tuuli tuo maahan kuivaa ja viileää ilmaa. Kesäisin habagat-tuuli puskee lounaasta kosteampaa ja lämpimämpää ilmaa saaristoa hellimään. Näiden kahden monsuunituulen vaihtelu, vuoristot ja miellyttävät mikroilmastot kokkaavat ihmiselle tasapainoisen kattauksen aurinkoa, pilviä, tuulia ja sateita.
Viime vuosikymmeninä ilmastonmuutos on vaikuttanut Filippiinien ilmastoon. Perinteinen kuivan- ja sadekauden välinen ero on jäämässä historiaan. Vuodenaikojen väliset erot ovat tasaantuneet eivätkä enää toimi yhtä tarkasti kalenterin korvikkeena kuin ennen 2000-lukua.
Ja sitten ne kuuluisat hirmumyrskyt, joita täällä kutsutaan myös taifuuniksi. Ne tulevat ja menevät hieman samoin kuin matalapaineet kulkevat Suomen yli. Vanhahtava taifuunin suomennos hirmumyrsky kutkuttaa enemmän mielikuvitusta kuin kuvaa niiden todellista hirveyttä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hirmumyrskyt maustavat ilmastoa sopivan säännöllisesti, jottei sen miellyttävyys muutu tylsyydeksi.
On perusteltua käyttää näin paljon sanoja Filippiinien ilmaston ylistämiseen. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi suomalaiset pitävät Filippiineillä elämisestä. Miettikääpä millainen maa Filippiinit olisi, jos täällä olisi jatkuvasti paskat kelit?
Paremmat puolisot
”Nyt nostan kissan pöydälle; filippiiniläiset naiset ovat ihania ja niiden vuoksi täällä jaksaa elää.”
Tuo lainaus eräältä maanmieheltämme osuu asian ytimeen siinä, miksi monet suomalaiset viihtyvät Filippiineillä. Lainaus rajoittuu naisiin, mutta lavennetaan se koskemaan kaikkia muitakin filippiiniläisiä puolisoita.
Olen kuunnellut kolmen vuosikymmenen aikana satoja tarinoita suomalaisten ja filippiiniläisten romanttisista suhteista, enkä vieläkään tiedä, onko paikallinen puoliso perimmäinen syy, miksi suomalaisen haluaa asua Filippiineillä vai katalyytti maahanmuutolle.
Filippiiniläinen puoliso avaa portin syvempään maan ymmärtämiseen kuin omin päin saarelta toiselle hyppely. Puoliso on ensisijainen tietolähde ja kysymyksiin vastaaja, kun maahanmuuttaja kotouttaa itseään. Jos kotoutuminen kotipesään onnistuu niin hyvin, että maahanmuuttaja haluaa jäädä asumaan Filippiineille, onnellisen parisuhteen huteralla sillalla on otettu monta pitkää askelta.
Jos filippiiniläinen puoliso painostaa suomalaista maahanmuuttajaa jäämään Filippiineille, voi olla aika varma, että hän pitää maahanmuuttajasta itsestään enemmän kuin hänen tarjoamasta mahdollisuudesta lähteä ulkomaille leipomaan isompaa leipää..
It’s more fun in the Philippines
”Opettelin sukeltamaan, kävin kolmesti pelaamassa golfia, korjasin omin käsin likakaivon, rakastuin, perustin firman, juopottelin kavereiden kanssa, kävin autokoulun, ajoin peltikolarin… Kaikki yhdessä viikossa. Elämä täällä on yhtä seikkailua.”
Filippiineillä voi suhteellisen helposti ja edullisesti sukeltaa National Geographicin kuvastoon, puttailla maailmanluokan golfkentillä, vaeltaa vuorilla, surffata aaltojen harjoilla, sukellella paratiisiriutoilla, moottoripyöräillä kuolemaa halveksien, istua baareissa… Millaista korkeajännitystä kukin elämäänsä haluaakin saada.
Tuonkaltaisen jännityksen tuominen arkeen on helppoa, jos on hieman tuloja ja vapaa-aikaa. Ainutlaatuista Filippiineillä asumisessa on kuitenkin se, kuinka paljon jännitystä ihan tavallinenkin arkielämä tarjoaa. Seikkailu ja jännitys tulevat kotiovelle ja siitä sisälle lupaa kysymättä.
Etenkin suurkaupunkien ulkopuolella, arki on loppumatonta seikkailua ja selviytymistä. Kaikki päätökset ja niiden seuraukset, ovat omissa käsissäsi. Mitä enemmän joudut ajattelemaan toimintaasi ja ympäristöäsi, sitä intensiivisemmältä elämä tuntuu. Se on yksi syy siihen, miksi niin monet suomalaiset kokevat elävänsä jännittävämpää ja ehkä myös merkityksellisempää elämää Filippiineillä kuin Suomessa.
Sitähän se kaikki on
”Olin henkisesti kuollut ennen kuin muutin Filippiineille! Olin elossa, mutten elänyt.”
Arkielämässä on dynaamisuutta, aistillisuutta, optimismia ja intohimoa, joka on aistittavissa, mutta sitä ei voi nähdä eikä sen määrää mitata. Kaikkialla huokuva elinvoima, jonka havainnointi ja määrittäminen on aina subjektiivista, elävöittää tai tyrmää maahanmuuttajan. Kanveesiin isketyt eivät palaa koskaan, muille se voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden.
Elinvoima kumpuaa osin siitä todellisuudesta, missä reilusti yli sata miljoonaa ihmistä on pakkautunut asuttamaan Suomen kokoista maa-aluetta. Tästäkin alueesta suurin osa on elämiseen kelvotonta, karua vuoristoa ja tuhansia pieniä saaria ilman makeaa vettä.
Tällaisesta pakotetusta yhteisöllisyydestä filippiiniläiset ovat vuosisatojen kuluessa luoneet omanlaisen kulttuurin, missä ihmisten sekoittuminen, kaiken tilapäisyys ja inhimillisten perustarpeiden kanssa painiskelu tislautuu elinvoimaksi, joka vetoaa myös suomalaisiin, koska se on niin harvinaista nyky-Suomen ”turvallisuuden” ja ”järkevyyden” rajoittamassa todellisuudessa.
Enää ei vituta ollenkaan!
Filippiineilläkin, kuten missä tahansa maailmassa, suomalaista voi vituttaa, mutta ei täsmälleen samalla tavalla kuin Suomessa. Filippiiniläisissä ihmisissä ja maan yleisessä ilmapiirissä on jotain sellaista, joka toimii vastavoimana ja antiteesinä suomalaisen mielen perukoilta kumpuavalle perusvitutukselle.
Suuren suomalaisen vitutustutkimuksen mukaan kaikkein eniten suomalaisia vituttavat muut ihmiset. Filippiineillä, joissa ihmiset elävät tiheään ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa mitä moninaisimmilla tavoilla, vitutus ei viihdy eikä voi hyvin. Täällä täytyy tulla toimeen useampien ihmisten kuin vain vanhempien kanssa murrosikään asti.
Suomalainen tuntee olevansa yksin vituksensa kanssa eikä saa siihen oikeanlaista polttoainetta ja vertaisvitutusta muilta ihmisiltä. Ei filippiiniläisiä vituta; heitä raivostuttaa, ärsyttää, pännii, ketuttaa, harmittaa, vihastuttaa… En ole koskaan kuullut ilmaisua, joka resonoisi oman suomalaisen vitutukseni kanssa edes läheisesti samassa sävellajissa.
Kun tämä ja kaikki edellä mainitut positiiviset asiat laitetaan vitutuspuntariin, saamme tuloksen: Filippiineillä vituttaa kaikista vähiten se, että muualla moni asia vituttaa paljon enemmän.
