Tänään katolinen maailma pysähtyy juhlimaan edesmenneitä ja pyhimyksiä… Yhdessä heidän
kanssaan. Filippiineillä yöelämä saa uuden merkityksen, kun meno hautausmailla yltyy
läpi yön kestäväksi surrealistiseksi fiestaksi.
Filippiineillä vietettiin eilen halloweenia, joka vielä muutama vuosi sitten oli askeleen lähempänä kuvitteellisesta kuoleman karnevaalia, kun oven takana koputti karkkia vai kepposta tarjoavien lasten sijaan koronavirus.
Viikatemiehen varjo lyö leimansa myös tänään vietettävään pyhäinpäivään (All Saints’ Day, Araw ng mga Santo) ja huomiseen vainajien muistopäivään (All Souls’ Day, Araw ng mga Patay). Näillä kahdella juhlapyhällä muistellaan edesmenneitä sukulaisia ja pyhimyksiä.
Filippiiniläiset paketoivat pyhäinpäivän ja vainajien muistopäivän fiestaksi, jossa sukelletaan katolisuuden ytimeen, missä kuolema- ja pyhimysmyytit sekoittuvat sakeaksi mystiseksi sopaksi. Se ei ainoastaan edistä yhteistä uskonnollista kokemusta, vaan vahvistaa myös kansallista identiteettiä maailmassa, jossa nykyisyyttä ei enää rakenneta menneisyyden pohjalle ja tulevaisuudestakin on tullut arvaamaton.
Elämää haudoissa
Pyhäinpäivää ja vainajien muistopäivää kutsutaan yhteisnimellä undas. Todennäköisesti undas on kekseliäs lyhenne espanjalaisesta lauseesta ”UNos Dias de las Almas y de los Santos” (Sielujen ja pyhien päivät). On myös toinen tulkinta, jonka mukaan undas olisi kansan keskuudessa muokattu espanjan sanaparista honras fúnebres, joka tarkoittaa arvokkaita hautajaisia.
Oli miten oli, undas ja sitä edeltävä halloween (All Hallows’ Eve) yhdistävät myös kaksi filippiiniläisille rakasta asiaa, karnevaalit ja sukulaiset. Perinteisen uskomuksen mukaan edesmenneet sukulaiset juhlivat undasta elävien perheenjäsenten rinnalla, joten heitä erottavaa kuolemaa on pilkattava halloween-kuvaston täydellä voimalla.
Kaikki alkaa pyhäinpäivän aattona, 1. marraskuuta, jolloin perheet kokoontuvat hautausmaille ja perinnetietoisemmat perheenjäsenet jäävät sinne yöpymään. Kun puhun kokonaista perheistä, tarkoitan eläviä… ja kuolleita.
Perheet leiriytyvät sukulaisten hautojen ympärille. He puhdistavat haudat, syövät ja juovat vainajia muistellen. Haudoille sytytetään runsaasti kynttilöitä, jotta niiden lämpö lämmittäisi maan päälle saapuvia henkiä.
Mukaan varataan ylimääräistä ruokaa myös kuolleille perheenjäsenille ja muille vaeltaville hengille. Aikaisemmin hautausmailla pelattiin myös uhkapelejä, mutta hallitus kielsi ne muutama vuosi sitten.
Kaupungin kaatop… hautausmaa
Vierailu hautausmaalla pyhäinpäivän iltana on kokemus ja mahdollisuus ainakin yrittää ymmärtää filippiiniläistä kulttuuria. Sen sijaan, että tunnelma olisi alakuloinen, filippiiniläiset muistelevat edesmenneitä sukulaisistaan hyväntuulisesti ja tunnelma hautausmailla on pikemminkin riehakas. Undas on makaaberi elämän ja kuoleman karnevaali, jossa sekoittuvat monet Filippiinien kulttuurin erityispiirteet.
Karnevaalisesta luonteestaan huolimatta undas korostaa myös hämmentävän ristiriidan: filippiiniläiset kunnioittavat ja muistavat edesmenneitä sukulaisiaan, mutta heidän leposijansa eivät saa samaa kunnioitusta.
Suurimman osan vuodesta kaupunkien hautausmaat muistuttavat enemmän helvetin esikartanoita kuin paratiisin puutarhoja: ruoho rehottaa leikkaamattomana ja kaikkialla on hujan hajan mätäneviä kukkia ja rikkinäisiä koristeita. Betonihautojen rikkoutuneista seinistä pilkottaa tosielämän halloween-näkymiä.
Hautausmailla on kahden kerroksen väkeä. Varakkaammat sielut saavat leposijan hautausmaiden erilliseltä VIP-alueelta, jonne heille on rakennettu ylellisiä mausoleumeja, jotka myös pidetään siistinä ympäri vuoden. Filippiinejä kuristava eriarvoisuus ulottuu myös ikuisuuteen.
Perusperheiden perusvainajat haudataan perheiden omistamiin betonilaatikoihin, jotka siivotaan ja koristellaan kerran vuodessa undaksen aikana. Perheet, joilla ei ole valmiiksi ostettua hautapaikkaa, hautaavat vainajansa… Jonnekin. Kukaan ei tiedä tai halua tietää, mihin kaikista köyhemmän väestönosan maallinen matka lopulta päättyy.
Tanssi yli hautojen
Pyhäinpäivän ilta on surrealistinen elämys etenkin pienemmissä maaseutukaupungeissa, joiden valaistus ei ulotu kaupungin laitamilla sijaitseville hautausmaille. Kun tuhansien hautojen kynttilät palavat kaukana pimeydessä, ei voi olla tuntematta mystistä yhteyttä johonkin yliluonnolliseen. Tuolloin elävien ja kuolleiden maailmojen väliset rajat hämärtyvät ja on hyvä aika muistella iäisyyteen kadonneita sieluja, joihin jonakin päivänä itsekin liitymme.
Ikivanhan filippiiniläisen uskomuksen mukaan hautausmaalta palattuaan tulee jättää palavat kynttilät kodin oven eteen, jotta vainajien sielut eivät seuraa taloon kummittelemaan. Kynttilöillä osoitetaan, että perheen edesmenneitä jäseniä muistetaan, eikä heidän tarvitse tulla sisään muistuttamaan olemassaolostaan.
Toisen vanhan uskomuksen mukaan sadepisarat ovat kuolleiden kyyneleitä. Jos pyhäinpäivänä sataa, sielut itkevät. Tänään sielujen ei tarvitse suuremmin vuodattaa kyyneliä, sillä taifuunit ja rankemmat sateet eivät vesitä tunnelmaa hautausmailla.
Hyvää pyhäinpäivää! Olkoon se täynnä iloa, inspiraatiota ja ehkä myös vähän halloweenista jäänyttä pahaa, jonka voi bailata pois.
Aiheesta lisää: Usko tai älä – Taikauskon lumous
