Tänään ei Filippiineillä mennä töihin. Tänään syödään ja juodaan kunnolla. Jotkut tekevät sen lomapäivän päätteeksi, toiset uskonnollisista syistä.
Tänään Filippiineillä vietetään Eid al-Fitr juhlapäivää eli ramadan paastokuukauden loppumisen juhlaa. Se on toinen islamilaisista kansallisista lomapäivistä; toinen on Eid al-Adha uhrifestivaali, jota tänä vuonna vietetään 16. kesäkuuta.
Eid al-Adhassa muistetaan ja kunnioitetaan Abrahamin halukkuutta uhrata poikansa Ismail kuuliaisuuden osoituksena Jumalalle. No, sitähän vasta kelpaakin juhlia. Eid al-Adha merkitsee myös rituaalisen pyhiinvaelluksen (Haji) päättymistä Mekkaan, ja sitäkin voi juhlia, jos tuo alkuperäinen syy tuntuu liian rajulta omiin tarpeisiin.
Tänään koko maa kuitenkin hiljenee Eid al-Fitrin viettoon, jonka presidentti Gloria Macapacal-Arroyo julisti kansalliseksi lomapäiväksi maan islamilaisen perinnön kunnioittamiseksi vuonna 2002.
Eid al-Adha ja Eid al-Fitr ovat melko uusia lomapäiviä kalenterissa, mutta ne ovat osoitus siitä, että maan muslimivähemmistö on alkanut saada äänensä kuuluviin muillakin tavoilla kuin terroriteoilla.
Juhlimaan tulkaa
Tänään muslimit tekevät rituaalisen peseytymisen, pukeutuvat uusiin vaatteisiin ja suuntaavat omien yhteisöjensä kokoontumisiin, yleensä moskeijaan, osoittaakseen kiitollisuutta Allahille siitä, että ovat pystyneet suorittamaan henkilökohtaiset uhrauksensa.
Tänään jaetaan myös zakat al-fitr ruoka- ja rahalahjoitukset yhteisöjen vähäosaisimmille ja hyväntekeväisyyteen. Yhteisten kokoontumisten jälkeen juhlinta jatkuu perheiden ja ystävien kesken.
Filippiinien muslimivähemmistö muodostaa noin 6 prosenttia väestöstä ja on maan nopeimmin kasvava uskonnollinen ja kulttuurinen ryhmä. Vaikka muslimit eivät perimältään eroa muista filippiiniläisistä, heidät on jätetty maan hallitsevan kulttuurin ulkopuolelle uskontonsa ja elämäntapansa erottamana.
Suurin osa Filippiinien muslimeista noudattaa sunnimuslimien oppisuuntausta, johon on sekoittunut saariston muinaisten uskonnollisten tapojen piirteitä, kuten uhraamista erilaisille hengille.
Sulttaani lähtee torille
Filippiineillä muslimeja kutsutaan moroiksi. Alun perin espanjalaisille siirtomaaisännille moro tarkoitti Marokon muslimeja, joita vastaan he olivat käyneet sotia vuosisatojen ajan.
Kun espanjalaiset kohtasivat muslimeja Filippiineillä, he alkoivat kutsua myös heitä moroiksi. Vasta 1970-luvulla Filippiinien muslimit omaksuivat termin kuvaamaan heidän omaa uskonnolliskulttuurista identiteettiään.
Kun espanjalaiset saapuivat vuonna 1521, saaristo oli islamilaistettu Manilaa myöten. Espanjan siirtomaavallan pyrkimykset alistaa saariston sulttaanikunnat osaksi hallintoaan, johtivat sotiin, jotka ovat jatkuneet nykypäivään saakka.
Filippiinien muslimit ovat ylpeitä identiteetistään. He eivät kuitenkaan ole yhtenäinen vähemmistöryhmä, vaan jakautunut vähintään kolmeentoista eri ryhmään, joilla jokaisella on oma kieli, omat hallinnolliset rakenteet ja hierarkiat. Ryhmät eroavat toisistaan myös islamilaisen opin tulkinnoissa ja puhdasoppisuuden vaatimuksissa.
Valtaväestön muodostavat kristityt filippiiniläiset joutuvat kosketuksiin muslimien kanssa lähinnä kansanmarkettien ja ostoskeskusten erillisillä osastoilla, joissa muslimikauppiaat pitävät kauppakojujaan.
Näillä kojuilla tingitään, myydään merkkituotteiden kopioita ja löydetään ne kaikista halvimmat vaihtoehdot kuluttajansuojan ulottumattomissa. Ostoskeskusten ja markettien omistajat, hyvässä yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa katsovat muslimien tekemää kauppaa läpi sormiensa eivätkä puutu siihen, mikäli se ei häiritse liiaksi heidän omia liiketoimiaan.
Vapaustaistelijoita ja terroristeja
Maan valtaväestön ja muslimivähemmistön rinnakkaiselo on ollut loppumatonta epäluuloa, kyräilyä sotimista, sopimista ja valtataisteluja. Suurin osa muslimeista ei pidä itseään filippiiniläisinä. He pitävät itseään suvereenina kansana, joka liitettiin pakolla valtioon, jonka kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä.
Espanjan siirtomaa-ajoista lähtien tähän päivään saakka Filippiinien valtion rakentaminen on perustunut ajatukseen yhdestä kansasta, jolla on yksi yhteinen henki (isang bansa, isang diwa). Osa muslimeista tulkitsee ajatuksen väkivaltaiseksi yhtenäistämiseksi, jonka tavoitteena on sulauttaa heidän kulttuurinsa kristilliseen valtakulttuuriin.
Tuosta yhteensovittamattomasta ristiriidasta syntyy kolmiodraama, jossa muslimit, valtio ja armeija kiertävät loputonta taistelujen ja rauhanneuvottelujen kehää, missä kukaan ei lopulta voita mitään. Ristiriita ei ole ratkaistavissa, jos kaikki osapuolet haluavat sen jatkuvan.
Filippiinien armeija ja muslimikapinalliset sotivat keskinäistä nollasummapeliään, missä kapinalliset käyvät sissisotaa iskien valitsemiinsa kohteisiin, ja armeijan joukot etsivät sissejä viidakoista pyrkien samalla turvaamaan kaupunkien ja kylien kulkuyhteyksiä partiointien ja tarkastuspisteiden avulla.
Morojen maa
Tänään Eid al-Fitr muistuttaa kaikkia siitä, että viimeiset vuodet ovat kuitenkin olleet historiallisen rauhallista yhteiseloa Filippiinien muslimien ja valtaväestön kesken.
Filippiinien muslimit vielä maistelevat, miltä heille vuonna 2019 myönnetty uusi Bangsamoron autonomisen itsehallintoalue maistuu ja millaista tulevaisuutta he pystyvät sen perustalle rakentamaan.
Eteläiselle Mindanaon saarelle perustettuun Bangsamoron itsehallintoalueeseen kuuluvat seuraavat muslimienemmistöiset maakunnat Maguindanao del Sur, Maguindanao del Norte ja Lanao del Sur ja Sulu-saaristo. Bangsamoron hallinnollinen pääkaupunki on noin 400 000 asukkaan Cotabato City.
Bangsamoron alueella liikkuessa huomaa, kuinka Bangsamoron itsehallinto on vahvistanut alueen islamilaista identiteettiä. Se saattaa parhaimmillaan johtaa siihen, ettei sen puolustamiseksi tarvitse enää tarttua aseisiin; pahimmillaan siihen, etteivät kaikki muslimiryhmät koe saavansa yhteisestä kakusta itselleen kuuluvaa siivua muuten kuin tarttumalla taas aseisiin.
Tänään me kuitenkin vietämme kaikki rauhallista lomapäivää ja juhlimme yhdessä muslimien kanssa ramadan loppumista syömällä ja juomalla hyvin.
