Filippiinoille alkoi uusi aikakausi. Vähitellen he hukkasivat muinaiset perinteensä, oman menneisyytensä. He unohtivat kirjoituksensa, laulunsa, runonsa ja vanhat lakinsa. Heidät määrättiin omaksumaan vieraita oppeja, joita he eivät ymmärtäneet. He yrittivät oppia uudenlaista moraalia ja estetiikkaa, joka ei periytynyt heidän ympäristöstään eikä tunteistaan. He alkoivat rappeutua ja halveksia itseään. He eivät enää osanneet arvostaa omaansa. Heidät määrättiin ihailemaan ja ylistämään kaikkea ulkomaista ja käsittämätöntä. Heidän henkensä lannistui ja antautui.
José Rizal, Filipinas dentro de cien años (1889)
Näin kirjoitti Filippiinien kanonisoitu kansallissankari José Rizal Espanjan siirtomaavallan loppupuolella. Jo tuolloin hän tunnisti ilmiön, joka Filippiinien yhteydessä nousee toisinaan esiin käsitteenä ”damaged culture” (vahingoittunut kulttuuri). Tällä termillä viitataan syvällisiin sosiaalisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat maan kehitykseen ja estävät sitä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan.
”Damaged culture” on kiistanalainen käsite, jolla on kannattajansa, mutta myös runsaasti arvostelijoita. Kritiikin mukaan käsite on liian yksinkertaistava ja sysää vastuun ongelmista liiaksi filippiiniläisille itselleen. Arvostelijat painottavat, että Filippiinien haasteet ovat ensisijaisesti rakenteellisia eivätkä niinkään seurausta kansan tai kulttuurin ominaispiirteistä.
Arvojen jättömaalla
Damaged culture” -käsite tuli tunnetuksi amerikkalaisen toimittajan James Fallowsin vuonna 1987 julkaistun artikkelin ”A Damaged culture: A New Philippines?” myötä. Fallows esitti, että Filippiinien poliittiset ja yhteiskunnalliset ongelmat juontavat juurensa saariston kulttuurisiin ominaispiirteisiin. Hänen mukaansa maahan oli kehittynyt kulttuuri, joka perustui korruptioon eikä kannustanut yhteistyöhön, yhteisölliseen vastuuseen tai kansalliseen identiteettiin.
Fallowsin näkemyksen mukaan Filippiinit ei ollut onnistunut luomaan yhteiskuntaa, joka asettaisi yhteisen hyvän yksilön etujen edelle. Tämä oli hänen mielestään keskeinen syy siihen, miksi maa jäi kehityksessä jälkeen naapurimaistaan. Hän katsoi, että Filippiinien kulttuuriset ongelmat juontuivat maan pitkästä siirtomaahistoriasta, jonka aikana espanjalaiset ja amerikkalaiset hallitsivat maata tavalla, joka ei mahdollistanut terveen kansallisen identiteetin ja kulttuurin kehittymistä.
Fallowsin analyysi herätti laajaa keskustelua ja kiivaita vastareaktioita, mutta myös syvempää pohdintaa Filippiinien historiasta ja kulttuurista. Osa piti hänen näkemyksiään liian yksinkertaistavina ja kolonialistisina, kun taas toiset katsoivat, että hän osui olennaisiin ongelmakohtiin. ”damaged culture” -käsite jäi kuitenkin elämään, ja sitä käytetään yhä kuvaamaan Filippiinien monimutkaisia sosiaalisia ja kulttuurisia haasteita, joihin ei tunnu löytyvän ratkaisuja.
Espanjalaiset leipovat kakun…
Filippiinit oli Espanjan siirtomaa vuodesta 1565 vuoteen 1898. Löytöretkeilijä Ferdinand Magalhãesin laivat löysivät saarille jo vuonna 1521, mutta varsinainen siirtomaahallinto alkoi muotoutua vasta vuonna 1565 Miguel López de Legazpín johdolla.
Toisin kuin Latinalaisessa Amerikassa, espanjalaiset eivät lähteneet Filippiineille ensisijaisesti etsimään rikkauksia. Saariston valloitus oli ennen kaikkea uskonnollinen ristiretki, jonka tavoitteena oli käännyttää paikalliset katolilaisuuteen, alistaa heidät paavin ja Espanjan kruunun alaisuuteen sekä kitkeä alueelta islam ja perinteiset animistiset uskonnot.
Uskonto oli keskeinen vallankäytön väline. Katolinen papisto hallitsi suurta osaa saaristosta, ja kirkko juurrutti itsensä filippiiniläiseen yhteiskuntaan. Pappien vaikutusvalta ei rajoittunut hengellisiin asioihin, vaan he olivat myös maallisen vallan käyttäjiä, jotka vahvistivat hierarkkisia rakenteita ja ylläpitivät alistavaa valtajärjestelmää.
Siirtomaahallinto perusti saarille encomienda-järjestelmän, jossa espanjalaiset maanomistajat hallitsivat paikallisia feodaalisina alustalaisina. Filippiiniläisten omat yhteisölliset arvot syrjäytettiin, ja tilalle rakennettiin siirtomaaisäntien sanelema hierarkkinen järjestelmä, jossa uskonto ja valta kietoutuivat yhteen. Samalla espanjalainen kastijärjestelmä jakoi väestön rodullisten ja sosiaalisten rajojen mukaan, mikä loi eliittivetoisen kulttuurin, jossa varallisuus ja valta keskittyivät pienelle, sisäsiittoiselle yläluokalle.
… jonka amerikkalaiset kuorruttivat
Amerikkalaiset toivat Filippiineille demokratian, koululaitoksen, englannin kielen ja kulutuskulttuurin. Maan talous rakennettiin pitkälti Yhdysvaltojen mallin ja tarpeiden mukaan, mikä syvensi sen riippuvuutta ulkovalloista – niiden markkinoista, osaamisesta ja pääomista.
Samalla filippiiniläiseen kulttuuriin juurrutettiin materialismi ja individualismi. Demokratia otettiin hallintomallin perustaksi, mutta ilman todellista valtaa omaavia demokraattisia instituutioita. Valta säilyi espanjalaisvallan ajoilta periytyneiden oligarkkisukujen käsissä, jotka pitivät valtiota yksityisten etujensa jatkeena, mitätöiden demokraattisen osallistumisen pelkäksi muodolliseksi rituaaliksi.
Vaikka amerikkalainen koulutusjärjestelmä perustui meritokratiaan, sen tulokset jäivät vain eliitin hyödyksi. Vain harvat ulkopuoliset saivat mahdollisuuden nousta yhteiskunnallisessa hierarkiassa koulutuksen avulla. Englannin kielen ja länsimaisten arvojen leviäminen heikensi filippiiniläistä identiteettiä ja syvensi kuilua koulutetun eliitin ja tavallisten kansalaisten välillä.
Tällainen järjestelmä ei kannustanut yhteisöllisyyteen, luottamukseen ja läpinäkyvyyteen, vaan päinvastoin lisäsi epäluottamusta instituutioita kohtaan, ruokki korruptiota ja vahvisti yksilökeskeistä selviytymistä. Tämän seurauksena filippiiniläiset eivät koskaan täysin omaksuneet kansallisvaltiolle tyypillistä yhteistä identiteettiä, vaan yhteiskunta jäi jakautuneeksi kielellisesti, alueellisesti ja sosiaalisesti.
Itsensä korruptoiva harvainvalta
Filippiinien politiikassa ja hallinnossa on yhä piirteitä, joita voidaan pitää ”vahingoittuneen kulttuurin” ilmentyminä. Espanjalaisten mukanaan tuoma byrokraattinen hallintojärjestelmä ja amerikkalaisten esittelemä demokratia ja yksilökeskeisyys eivät luontevasti soveltuneet Filippiinien perinteisiin sosiaalisiin rakenteisiin, joissa perhe- ja sukulaisverkostot olivat – ja ovat yhä edelleen – keskeisessä asemassa.
Korruptio institutionalisoitui, kun paikalliset eliitit oppivat hyödyntämään valtion resursseja oman vaikutusvaltansa pönkittämiseen ilman pelkoa seurauksista. Demokratia toimi kulissina, mutta todellisuudessa vallitsi oligarkkinen hallinto, jossa samat suvut hallitsivat politiikkaa, oikeuslaitosta ja talouselämää sukupolvesta toiseen.
Kansalaiset eivät voi luottaa tällaisen yhteiskunnan tarjoavan heille tasa-arvoisia mahdollisuuksia, joten he joutuvat turvautumaan henkilökohtaisiin suojelijoihin ja tukijoihin. Tämän seurauksena yksilöiden ja perheiden tulevaisuus riippuu enemmän henkilökohtaisista suhteista poliitikkoihin ja virkamiehiin kuin omista kyvyistä ja valtion tarjoamista mahdollisuuksista.
Askel eteen, toinen taakse
Onko ”damaged culture” -käsite edelleen relevantti kuvaamaan nykypäivän Filippiineijä? Maa on muuttunut huomattavasti vuodesta 1987, ja monilta osin James Fallowsin näkemys vaikuttaa vanhentuneelta. Filippiinit on osoittanut taloudellista dynaamisuutta ja sopeutumiskykyä – ominaisuuksia, jotka eivät sovi yhteen käsitykseen kulttuurista, joka on ”vahingoittunut” ja kykenemätön kehittymään.
Filippiineille ominainen perhesiteisiin ja suhteisiin perustuva yhteiskuntajärjestelmä on säilynyt yli neljän vuosisadan ajan huolimatta vieraiden kulttuurien vaikutuksesta ja maailman muutoksista. Voidaan jopa ajatella, että juuri tämä järjestelmä on mahdollistanut Filippiinien selviytymisen kansakuntana, jolla on jonkinlainen kollektiivinen eheys.
James Fallowsin käyttämä käsite ”damaged culture” on liian yksinkertaistava selitys Filippiinien yhteiskunnallisille ongelmille. Maan monivaiheinen ja epäjohdonmukainen historia, täynnä sekä sisäisiä että ulkoisia mullistuksia, tarjoaa todennäköisesti paremman selityksen näille kroonisille ongelmille kuin itse kulttuuri ja sen ominaispiirteet.
Aiheesta lisää:
Filippiiniläinen demokratia – Vallaton välitila
Hey Joe! – Filippiiniläistä rasismia?
Paratiisia pilkkomassa – Filippiiniläistä aluepolitiikkaa
