Filippiineillä on lomapäiviä, joiden alkuperäinen merkitys on haalistunut vuosikymmenten kuluessa. Nuoremmille sukupolville päivien nimet ovat tuttuja, mutta sillä mitä juhlitaan tai muistellaan, on yhä vähemmän merkitystä.
Tänään Filippiineillä vietetään kansallista Araw ng Kagitingan -juhlapäivää (Valor Day) ja muistellaan Bataanin niemimaata puolustaneiden filippiiniläisamerikkalaisten joukkojen antautumista japanilaisille toisessa maailmansodassa.
Kaikista Filippiineillä käydyistä taistelusta Bataanin taistelu oli dramaattisin ja sodan jatkon kannalta merkityksellisin. Se synnytti loputtomasti legendoja ja tarinoita sotilaiden sitkeydestä ja urheudesta toivottomassa tilanteessa.
Bataanin taistelu edustaa filippiiniläisille jotain samaa mitä talvisota merkitsee suomalaisille: Urhea puolustustaistelu ylivoimaista vihollista vastaan, missä kansakunnan hyveet nousivat korostetusti esille.
Toivottomassa tilanteessa
Japanin keisarillisen armeija nousi maihin Filippiineillä joulukuun 22. päivänä 1941 Lingayeninlahdella, noin 180 kilometrin päässä maan pääkaupungista Manilasta. Heidän joukkonsa etenivät nopeasti ja pakottivat huonosti varustellut filippiiniläisamerikkalaiset joukot perääntymään Bataanin niemimaalle. Perääntymisen suunnittelu tehtiin kiireellä ja toteutettiin japanilaisten tulen alla.
Alusta lähtien Bataanin niemimaalle motitettujen filippiiniläisamerikkalaisten joukkojen tilanne oli surkea. Vaikka Bataanin niemimaa oli linnoitettu, joukot olivat käyttäneet tai jättäneet jälkeensä suurimman osan elintarvikkeistaan, lääkkeistään ja ammuksistaan vetäytymisen aikana. Ruoka-annokset olivat riittämättömiä, sotilaat sairastuivat denguekuumeeseen, malariaan ja muihin sairauksiin. Linnoitetuille puolustuslinjoille ei pystytty tarjoamaan minkäänlaista laivasto- eikä ilmatukea.
Huhtikuun 9. päivän aamunkoitteessa 1942, vastoin kenraali Douglas MacArthurin ja Luzonin joukkojen komentajan Jonathan Wainwrightin määräystä, kenraalimajuri Edward P. King Jr. antautui ylivoimaiselle japanin keisarilliselle armeijalle.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksia filippiiniläisamerikkalaiset joukot olivat kestäneet toivottomassa tilanteessa 99 päivää ennen vääjäämätöntä antautumistaan. Bataanin viivytystaistelu sitoi japanilaisten joukkoja ja hidasti ratkaisevasti heidän etenemistään Tyynellämerellä, mikä antoi liittoutuneille arvokasta lisäaikaa valmistautua ja järjestää joukkonsa tuleviin sodan ratkaisutaisteluihin, kuten Korallimeren ja Midwayn taisteluihin.
Kuolemanmarssi
Kun 64000 filippiiniläisiä ja 12000 amerikkalaista aliravitsemuksesta ja taudeista kärsivää sotilasta antautui, japanilaiset eivät olleet valmistautuneet niin suureen määrään sotavankeja. Miesmäärällisesti se oli suurin antautuminen sekä filippiiniläisten että amerikkalaisten sotilashistoriassa.
Vaihtoehtojen puutteessa, japanilaiset päättivät marssittaa sotavangit 140 kilometrin päähän Tarlacin provinssissa sijaitsevalle O’Donnellin vankileirille.
Vangit marssitettiin vuoden kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan auringonpaisteessa ilman mahdollisuutta suojautua paahtavalta helteeltä. Vankeja hakattiin mielivaltaisesti eikä heille annettu ruokaa eikä vettä. Onnekkaimmat onnistuivat kahmimaan suuhunsa muutaman vesitilkan tienvarren mutalammikoista raahustaessaan pölyisiä teitä. Jokainen, joka hidasti askeleitaan tai jäi jälkeen, ammuttiin kuoliaaksi.
Matkalla tuhannet kuolivat kuivumiseen, kuumuuteen, uupumukseen, hoitamattomiin haavoihin ja mielivaltaisiin teloituksiin. Marssin aloittaneesta 72000 sotavangista vain 54000 saavutti vankileirin. Kuolemanmarssin tarkkaa kuolonuhrien määrää ei koskaan saada selville, sillä tuhannet vangit onnistuivat myös piiloutumaan ja karkaamaan marssin aikana.
Lue kuolemanmarssin koko tarina täältä: Kuolemanmarssi – Pääsiäisen kärsimysnäytelmä
Päivästä toiseen
Tänä vuonna Araw ng Kagitingania muistellaan lomapäivällä 10. huhtikuuta, ja toimikoon se esimerkkinä siitä kuinka hutera merkkipäivien ja kalenterin suhde on Filippiineillä. Araw ng Kagitingania on vuosikymmenten aikana siirrelty päivästä toiseen sen mukaan miten toisiaan seuraavat presidentit ovat tarkoituksenmukaiseksi nähneet.
Vuonna 1961 presidentti Carlos Garcia allekirjoitti lain, jonka mukaan huhtikuun 9. päivä julistettiin Bataan-päiväksi.
Kesäkuussa 1987 kaikki kansalliset vapaapäivät tarkastettiin presidentti Corazon Aquinon toimeenpanomääräyksellä ja Bataan-päivästä tehtiin kansallinen vapaapäivä. Tuolloin sovittiin, että juhlapäivällä osoitetaan kunnioitusta myös sotilaille, jotka puolustivat Corregidorin linnoitussaarta (5-6.5.1942) ja taistelivat Bessangin solan taistelussa (1.6-15.6.1945).
Noin kuukautta myöhemmin toisella toimeenpanomääräyksellä Bataan-päivä muutettiin Araw ng Kagitinganiksi (urheuden päivä). Tuolloin myös vahvistettiin, että työnantajien tulee noudattaa päivän aikana lomapalkkasäädöksiä.
Vuonna 2007 kongressi hyväksyi presidentti Gloria Macapagal Arroyon ”Holiday Economics” -politiikan mukaisesti uuden lain, jolla määrättiin jokaisen kansallisen lomapäivän, uudenvuodenpäivää ja joulua lukuun ottamatta, viettämisen varsinaista päivää lähimpänä maanantaina.
Vuonna 2009 presidentti Arroyo palautti Araw ng Kagitinganin pidettäväksi 9. huhtikuuta.
Presidenttit Benigno Aquino (2011-2016) ja Rodrigo Duterte (2011-2022) malttoivat olla muuttamatta Araw ng Kagitinganin päivämäärää ja sitä vietettiin yli kymmenen vuotta 9. huhtikuun päivänä.
Tänä vuonna presidentti Bongbong Marcos määräsi, että Araw ng Kagitingania juhlitaan 10. huhtikuuta. Siirtämistä perusteltiin sillä, että kansalaisille saatiin pääsiäisen perään pidennetty viikonloppu.
Missä on bileet?
Vaikka Araw ng Kagitinganin alkuperäinen merkitys on hiipuva juhlittavien luonnollisen poistuman, myötä, vielä toistaiseksi eri puolilla maata järjestetään pienimuotoisia paraateja ja muistotilaisuuksia. Tänä vuonna Bataanin taisteluihin osallistuneita veteraaneja arvioidaan olevan hengissä noin 2000.
Araw ng Kagitinganin muisteluiden kohokohta on presidentin puhe Mt. Samatin muistomerkillä Pilarissa Bataanin maakunnassa. Presidentin lisäksi tapahtumaan osallistuvat Bataanin kuvernööri, Yhdysvaltojen ja Japanin suurlähettiläät sekä aktiiviset veteraaniryhmät.
Tänä vuonna Araw ng Kagitingan jatkaa myös viime vuonna aloitettua ”Kagitingan ng mga Beterano, Inspirasyon ng Nagkakaisang Pilipino” -veteraaniviikkoa (5-11.4.), jonka tarkoituksena on vahvistaa nationalismia ja kansallista yhtenäisyyttä muistotilaisuuksien, tapahtumien ja webinaariluentojen avulla.
Nykypäivänä Araw ng Kagitingan mielletään enemmän lomapäiväksi kuin sotahistorialliseksi muistopäiväksi. Ostoskeskukset, ravintolat ja vapaa-ajan aktiviteetit ovat auki ja päivä yleensä vietetään perheen kanssa niissä aikaa viettäen.
