Filippiineillä on useita kansallisia vapaapäiviä, joiden alkuperäinen merkitys on vuosikymmenten myötä alkanut hämärtyä. Nuoremmille sukupolville päivien nimet ovat tuttuja, mutta niiden taustalla olevat tapahtumat ja syyt juhlaan tai muistamiseen eivät enää herätä kiinnostusta.
Tänään Filippiineillä vietetään Araw ng Kagitingania eli Urhoollisuuden päivää (Day of Valor). Päivän aikana muistellaan filippiiniläisamerikkalaisten joukkojen antautumista japanilaisille toisen maailmansodan aikana Bataanin niemimaalla käydyn taistelun jälkeen.
Bataanin taistelu oli yksi dramaattisimmista ja sodan kulun kannalta merkittävimmistä taisteluista Filippiineillä. Se synnytti lukemattomia legendoja ja kertomuksia sotilaiden sitkeydestä, rohkeudesta ja kestävyydestä epätoivoisessa tilanteessa.
Filippiiniläisille Bataanin taistelu merkitsee samaa kuin talvisota suomalaisille: urhea ja epätoivoinen puolustustaistelu ylivoimaista vihollista vastaan, jossa kansakunnan parhaat hyveet nousivat esille.
Toivottomassa tilanteessa
Japanin keisarillinen armeija nousi maihin Filippiineillä 22. joulukuuta 1941 Lingayeninlahdella, noin 180 kilometrin päässä maan pääkaupungista Manilasta. Japanilaisjoukot etenivät nopeasti ja pakottivat huonosti varustellut filippiiniläisamerikkalaiset joukot perääntymään Bataanin niemimaalle. Perääntyminen suunniteltiin kiireessä ja toteutettiin jatkuvan vihollistulen alla.
Alusta alkaen Bataanin niemimaalle saarroksiin jääneiden filippiiniläisamerikkalaisten joukkojen tilanne oli epätoivoinen. Vaikka Bataanin niemimaa oli linnoitettu, vetäytyvät joukot olivat käyttäneet tai joutuneet jättämään jälkeensä suurimman osan elintarvikkeistaan, lääkkeistään ja ammuksistaan. Ruoka-annokset olivat riittämättömiä, ja huonot olosuhteet altistivat sotilaat taudeille, kuten denguekuumeelle ja malarialle. Puolustuslinjoille ei ollut saatavilla laivasto- tai ilmatukea.
9. huhtikuuta 1942, aamunkoitteessa, kenraalimajuri Edward P. King Jr. päätti antautua ylivoimaiselle japanilaisarmeijalle – vastoin kenraali Douglas MacArthurin ja Luzonin joukkojen komentajan Jonathan Wainwrightin nimenomaista käskyä.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä filippiiniläisamerikkalaiset joukot pitivät asemansa 99 päivän ajan ennen väistämätöntä antautumistaan. Bataanin viivytystaistelu sitoi merkittäviä japanilaisvoimia ja hidasti heidän etenemistään muilla Tyynenmeren rintamilla. Tämä viivytys antoi liittoutuneille arvokasta lisäaikaa valmistautua ja järjestää joukkonsa tuleviin sodan ratkaisutaisteluihin, kuten Korallimeren ja Midwayn taisteluihin.
Kuolemanmarssi
Kun 64 000 filippiiniläistä ja 12 000 amerikkalaista aliravitsemuksesta ja taudeista kärsivää sotilasta antautui, japanilaiset eivät olleet varautuneet näin suureen määrään sotavankeja. Määrällisesti kyseessä oli suurin antautuminen sekä Filippiinien että Yhdysvaltojen sotahistoriassa.
Koska vaihtoehtoja ei juuri ollut, japanilaiset päättivät marssittaa sotavangit noin 140 kilometrin päähän O’Donnellin vankileirille, joka sijaitsi Tarlacin provinssissa.
Marssi tapahtui vuoden kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan, paahtavassa auringonpaisteessa, ilman minkäänlaista suojaa helteeltä. Vankeja hakattiin mielivaltaisesti, eikä heille annettu ruokaa tai vettä. Onnekkaimmat onnistuivat kahmimaan suuhunsa muutaman vesitilkan tienvarren mutalammikoista raahustaessaan pölyisiä teitä. Jokainen, joka hidasti askeleitaan tai jäi jälkeen, ammuttiin armotta.
Matkan aikana tuhannet menehtyivät lämpöhalvaukseen, uupumukseen, sairauksiin ja mielivaltaisiin teloituksiin. Alun perin liikkeelle lähteneestä 72 000 vangista vain noin 54 000 selvisi perille vankileirille. Tarkkaa kuolonuhrien määrää ei kuitenkaan koskaan saatu selville, sillä monet vangit onnistuivat myös pakenemaan tai piiloutumaan marssin aikana.
Päivästä toiseen
Tänä vuonna Araw ng Kagitingania muistellaan lomapäivällä 10. huhtikuuta. Tämä toimii jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka horjuva Filippiinien merkkipäivien ja kalenterin välinen suhde voi olla. Araw ng Kagitingan -päivän ajankohta on vuosikymmenten aikana siirtyillyt päivästä toiseen, presidenttien kulloisenkin näkemyksen ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mukaan.
Vuonna 1961 presidentti Carlos Garcia allekirjoitti lain, jonka mukaisesti huhtikuun 9. päivä julistettiin Bataanin päiväksi.
Kesäkuussa 1987 presidentti Corazon Aquino antoi toimeenpanomääräyksen, jonka mukaan kaikki kansalliset vapaapäivät ja niiden ajankohdat käytiin läpi. Samassa yhteydessä Bataanin päivästä tehtiin virallinen kansallinen vapaapäivä. Päivän tarkoitukseksi määriteltiin kunnioituksen osoittaminen myös niille sotilaille, jotka puolustivat Corregidorin linnoitussaarta (5.–6.5.1942) sekä niille, jotka taistelivat Bessangin solan taistelussa (1.–15.6.1945).
Vain noin kuukautta myöhemmin uudella toimeenpanomääräyksellä Bataanin päivä nimettiin uudelleen Araw ng Kagitinganiksi, eli Urhoollisuuden päiväksi. Samalla vahvistettiin, että työnantajien on noudatettava lomapalkkasäädöksiä kyseisenä päivänä.
Vuonna 2007 kongressi hyväksyi presidentti Gloria Macapagal-Arroyon ajaman ns. ”Holiday Economics” -politiikan mukaisen lain, jonka mukaan lähes kaikkia kansallisia vapaapäiviä – uudenvuodenpäivää ja joulua lukuun ottamatta – tuli viettää lähimpänä maanantaita, työviikon katkaisun välttämiseksi ja pitkien viikonloppujen mahdollistamiseksi.
Kuitenkin vuonna 2009 presidentti Arroyo määräsi Araw ng Kagitinganin palautettavaksi alkuperäiselle paikalleen, huhtikuun 9. päivälle.
Seuraavat presidentit, Benigno Aquino (2010–2016) ja Rodrigo Duterte (2016–2022), eivät puuttuneet päivän ajankohtaan. Näin Araw ng Kagitingania vietettiin yli vuosikymmenen ajan vakiintuneesti 9. huhtikuuta.
Tänä vuonna presidentti Bongbong Marcos kuitenkin määräsi, että Araw ng Kagitingania juhlitaan poikkeuksellisesti 10. huhtikuuta. Siirtoa perusteltiin kansalaisten hyväksi koituvalla pidennetyllä viikonlopulla pääsiäisen jälkeen.
Missä on bileet?
Vaikka Araw ng Kagitinganin alkuperäinen merkitys – Bataanin taisteluiden sankareiden muistaminen – on vähitellen hiipumassa veteraanien luonnollisen poistuman myötä, järjestetään eri puolilla Filippiinejä yhä pienimuotoisia paraateja ja muistotilaisuuksia. Tänä vuonna arvioidaan, että Bataanin taisteluihin osallistuneita veteraaneja on elossa noin 2000.
Muisteluiden keskipisteenä on presidentin puhe Mt. Samatin muistomerkillä Bataanin maakunnassa. Tilaisuuteen osallistuvat presidentin lisäksi myös Bataanin kuvernööri, Yhdysvaltojen ja Japanin suurlähettiläät sekä aktiiviset veteraanijärjestöt.
Tänä vuonna Araw ng Kagitingan on osa jo viime vuonna aloitettua ”Kagitingan ng mga Beterano, Inspirasyon ng Nagkakaisang Pilipino” -veteraaniviikkoa (5.–11.4.), jonka tavoitteena on vahvistaa nationalismia ja kansallista yhtenäisyyttä erilaisten muistotilaisuuksien, tapahtumien ja webinaarien kautta.
Nykyään Araw ng Kagitingan mielletään kuitenkin yhä useammin pelkäksi vapaapäiväksi. Ostoskeskukset, ravintolat ja vapaa-ajan aktiviteetit ovat auki, ja moni viettää päivän mieluummin perheensä kanssa shoppaillen, syöden tai rentoutuen kuin historiallisia tapahtumia muistellen.
Aiheesta lisää: Kuolemanmarssi – Pääsiäisen kärsimysnäytelmä
