Olisiko Jussi selvinnyt torppansa suon raivaamisesta ilman suomalaista sisua? Ei Perkele mitenkään! Jokainen meistä suomalaisista kantaa sisällään samaa sisua, kun astumme maamme rajojen yli.
Me suomalaiset olemme kiinnostuneita siitä, mitä muiden maiden ihmiset meistä ajattelevat. Se on ymmärrettävää, sillä ulkomailla olemme vähemmistö, joka janoaa huomiota omalle erityislaatuisuudelleen.
Suomen kansallistarinan mukaan olemme rehellinen, vaatimaton ja ahkera kansa, jolla on tarve tehdä asiat omalla tavallaan. Nämä kulttuurimme piirteet ovat kotimaamme käytösnormien mukaisia hyveitä. Vasta ulkomailla huomaamme niiden erityislaadun, koska ne poikkeavat siellä vallitsevista tavoista ja normeista.
Yleistän ja liioittelen tähän muutamia suomalaisia erityispiirteitä, joita kannamme mukanamme vieraillessamme tai asuessamme ulkomailla, ja jotka usein löytyvät peiliäkin lähempää.
Omin käsin onneen
Suomalaisuudessa elää vahvana omin käsin tekemisen eetos. Valmistamme ruuat, siivoamme jälkemme, teemme itse pikkuremontit ja ruokaostokset. Myös ulkomailla kaikki arjen työt on tehtävä itse. Perkele!
Meille on niin syvälle iskostunut tarve suoriutua kaikesta itse, että avun pyytäminen ja vastaanottaminen koetaan merkkinä heikkoudesta tai laiskuudesta. Sellaistahan tulee välttää viimeiseen asti, jottei tarvitse hävetä.
Palvelu pettää aina
Monet vieraat kulttuurit perustuvat yhdessä tekemiseen, yksinkertaistenkin tehtävien jakamiseen ja palveluiden teettämiseen muilla. Siitä huolimatta me suomalaiset pidämme nurinkurisesti paikalliskulttuureihin sopeutumisen mittarina sitä, kuinka hyvin pärjäämme sellaisissa kulttuureissa tekemällä asiat itse..
Palvelu- ja jakamiskulttuurin hyväksyminen ja omaksuminen on meille vaikeaa. Me suorastaan kammoamme ulkopuolisen avun pyytämistä ja päädymme voivottelemaan ruokakauppojen ja virastojen pitkiin jonoihin. Ei suomalainen mitään fiksereitä tai apulaisia tarvitse, kun kaiken voi hoitaa vaikeimman kautta itsekin.
Suomettaminen
Meillä on tarve esittää mielipiteitä muiden maiden presidenteistä, politiikasta ja yhteiskunnallisista oloista. Eihän siinä mitään, pitäähän uuden kotimaan asioista tietoinen olla, mutta ne pitää ”suomettaa” meille tuttuihin tarinoihin ja arvomaailmaan, jotta pystymme niitä väärinymmärtämään.
Kun paikallisen politiikan paskaisimmat heitot lävähtävät tuulettimeen, joka ei pyöri samanlaisella yhteiskunnallisella dynamiikalla kuin länsimaissa, roiskeista muodostetaan vahvoja mielipiteitä oman arvomaailmamme perusteella.
Vaikka liberaali demokratia on tuonut paljon hyvää kansalaisten elämään länsimaissa, sitä ei koeta kaikkialla maailmassa samanlaisena onnenpyöränä, johon jokaisen kansakunnan tulee hypätä mukaan. Jos joku jossain muuta väittää, olemme valmiita puuttumaan asiaan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys paikallisesta politiikasta mahdollistaa.
Turistirysäpaskaa
Kun jaamme matkavinkkejä uusista kotimaistamme, alitamme aidan sen matalimmasta kohdasta matkalla metsään: Vältä turistirysiä ja koe jotain alkuperäistä.
Tuossa ohjeistuksessa on jotain hyvin jussimaista. Se lienee kaipausta siihen köyhään torppaan, missä neitseellinen kulttuuri kukoisti ilman kuvitteellista turismin tuomaa kuonakerrosta. Alkuperäisyyden ja aitouden lisäbonukset räpsähtävät, jos autenttisuus koetaan erityisen köyhän kansanosan parissa ja mahdollisimman alkeellisissa olosuhteissa.
Samaa ohjeistusta emme anna, kun jaamme matkavinkkejä Suomeen saapuville turisteille: Menkää elämään tavallisen kansan pariin ongelmalähiöihin ja kuoleviin maalaiskyliin. Siellä koette jotain alkuperäistä, saatte hienoimmat kokemukset ja parhaan vastineen matkabudjeteillenne.
Sain halvalla
Vahva suomalaisuuden erityispiirre on myös siinä, kuinka suhteutamme ostoksien ja palveluiden hintoja ulkomailla. Onko se halpa? Mistä saa halvimmalla? Olen useasti joutunut selventämään paikallisille, miksi niin monet suomalaiset jatkuvasti puhuvat hinnoista ja haluavat ostaa kaiken mahdollisimman halvalla, usein laadun ja ajankäytön kustannuksella.
Meille suomalaisille arvostettavaa on se, että tuotteen tai palvelun saa halvalla. Kallis ei ole samalla tavalla arvostettavaa, senhän saa rahalla. Syväsuomalaisuus palaa kirkkaalla liekillä, kun joku on saanut ostettua jotain halvemmalla kuin muut.
Tämä nuukuuden pentinkulmalainen ihanne toteutuu erityisesti maissa, missä samojen palveluiden ja tuotteiden hintahanurissa voi olla oktaavin mittainen ero. Olen saanut usein itsenikin kiinni siitä, kuinka jahtaan tuntikausia 20 pesoa halvempaa tuotetta ostoskeskuksessa, samalla kun parkkihallin pysäköinti raksuttaa 50 pesoa tunnissa.
Sain ilmaiseksi
Kun suomalainen mies lähtee tapaamaan naisia, jotka eivät halua valloittaa hänen sydäntään, vaan tähtäävät alemmas, tapahtuu merkillinen ilmiö. Seikkailun jälkeen mies retostelee kavereilleen, kuinka hän onnistui samaan maksulliselta naiselta ilman maksua. Sama kaveri ei taatusti tule parturista tai fysioterapeutilta tuuletellen ja kerskuen, ettei maksanut palvelusta mitään.
Tuollaisessa rehvastelussa suomalainen käsitys prostituutiosta kohtaa romanttisen rakkauden mahdollisuuden, tai pikemminkin sen kaipuun. Mutta toisaalta on mahdollista, että Pretty woman tai My fair lady olivatkin tosi-tv-sarjoja. Onhan?
Mua ei kuseteta
Kun epäluulo kohtaa epäuskon, suomalaiset reagoivat siihen mulle-ei-vittuilla-eikä-mua-kuseteta asenteella. Jos suomalainen kokee, että häneltä ollaan pyytämässä tavallista korkeampaa hintaa, hän ajautuu välittömästi sanaharkkaan kaupustelijan kanssa, tai kenen tahansa kanssa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Suomalainen mielenlaatu ei taivu siihen, että ulkomaalainen on hankkimassa elantoa oman maansa tapojen mukaisesti. Suomalainen on omassa tarinassaan rehellinen ja ulkomaanpelle on ulkomaalaisuutensa vuoksi kusettaja. Universaali totuus on, ettei suomalaista kuseteta, Perkele!
Mä en voi ymmärtää
Kun huomaamme olevamme mukana vieraiden kulttuurien Mitä Vittua –tietovisassa, löydämme itsestämme mielensäpahoittajan, joka kovaäänisesti ilmoittaa ympäristölle, että nyt pistää vihaksi, ottaa aivoon, palaa hihat ja pelihousutkin vielä repeävät.
Sen sijaan että hankkisimme tilanteessa lisää ymmärrystä, alamme päivittelemään, miksi nämä paikalliset tekevät sitä tai tätä, ja vielä useammin jättävät kokonaan tekemättä. Kyllähän sellaisesta sappi kiehuu, näkee punaista ja päreet palavat. Saatanan pellet!
Varman päälle
Nykysuomalaisuuden ytimessä on kaksi sanaa, joita kuulemme matkailijoiden toistavan asiasta kuin asiasta. Onko se järkevää ja turvallista? Näihin kahteen sanaan tiivistyy se, mitä me suomalaiset pidämme hyvän elämän synonyymeinä.
Holtittomat ja vastuuttomat ulkomaalaiset etsivät elämäänsä jännitystä ja irtiottoja arjen tylsyydestä. Suomalaisillekin ne ovat tavoiteltavia asioita, mutta ne pitää hoitaa järkevästi ja turvallisesti. Eihän se olisi järkevää, jos vaaroissa olisi jotain riskejä.
Saatanallisella sisulla
Suomalaisissa on jotain samaa kuin japanilaisissa. Jos aloitamme jotain, meille on kunniakasta saattaa se loppuun, vaikka ylirasitukseen kuukahtaneen ruumiin ylitse. Meillekin töiden loppuun viemiseen sekoittuu paljon käsityksiä kunniasta ja häpeästä.
Asioiden loppuun vieminen on sitä sisua, jonka ainoastaan suomalaisen voi ymmärtää. Sisu on pastilli, jäänmurtaja ja panssariajoneuvo, mutta se on myös asennetta, mielenlujuutta ja perkelettä. Jotain sellaista, joka saa suomalaisen viemään asiat loppuun ihan vaan sen vuoksi, että hän pystyy siihen.
Herranen aika
Jos suomalaisten kesken sovitaan tapaaminen, voimme luottaa siihen, että tapaaminen toteutuu ajallaan. Muiden maiden kansalaiset eivät elä oikeassa ajassa tässäkään asiassa. He ovat epäluotettavia eivätkä osaa edes hävetä, kun ovat myöhässä sovitusta tapaamisesta.
Ulkomaalainen voi myöhästyä tapaamisesta, koska hän sattui näkemään ystävänsä matkalla. Suomalainen sanoo ystävälleen, ettei ehdi juttelemaan koska hänellä on kiire tapaamiseen. Ulkomaalaisesta tuntuu oudolta, jos ystävillä ei ole aikaa rupatella edes pienen hetken ajan. Kiire ei suomalaista odota, ystävät odottavat.
Pienikin on kaunista
Suomalaisuuttaan ei tunne ennen kuin Suomen jättää. Suomalaisuudessa on kyse monista erityislaatuisista tavoista ja tottumuksista, jotka loistavat kirkkaammin muiden kulttuurien rinnalla.
Ulkomailla viettämieni kolmenkymmenen vuoden aikana olen alkanut uskoa, ettei kukaan meistä suomalaisista voi täysin päästä eroon kaikista suomalaisuuden erityispiirteistä, eikä meidän pidäkään.
Ne ovat pohjimmiltaan hienoja piirteitä, jotka tekevät meistä erityislaatuisia sekä porukkana että yksilöinä. Suuressa maailmassa ei ole montaa samanlaista, erilaisia on hyvin paljon.
Aiheesta lisää:
Kaksoiselämää – Ulkosuomalainen itsenäisyys
Maailman onnellisin maa – Perkeleellinen paradoksi
