Filippiinit on paska maa – Ei ole, vaan maanpäällinen paratiisi. Kaikki siellä ovat köyhiä – Roskaa, siellä on enemmän rikkaita kuin Suomessa väkilukua. Siellä turisti tapetaan jo lentokentälle – Ei pidä paikkaansa. Monet ovat selvinneet hengissä…
Filippiinit ei enää ole Armi Kuuselan eksoottinen maa, jota hallitsee miehensä rinnalla kenkiä rakastava ensimmäinen nainen ja josta Sir Vili välittää vaimoja Suomeen, mikäli välttää maahan iskevät luonnonkatastrofit. Nykyään Filippiinit tunnetaan maana, josta tulee empaattisia ja ahkeria ihmisiä työskentelemään vanhainkodiksi muuttuvaan Suomeen.
Yleinen mielikuva Filippiineistä on jäänyt hieman epäselväksi ja paikoin jopa vääristyneeksi. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska useimmille suomalaisille ainoa tietolähde maasta on tiedotusvälineiden välittämät satunnaiset uutiset. Niistä syntyy epämääräinen mielikuva kaukaisesta maasta jossain kiinnostushorisontin tuolla puolen.
Filippiineillä ei kuitenkaan ole vain yhtä Filippiinejä, jonka perusteella maasta voisi saada todellisuuteen perustuvan yleiskuvan. Eri saarten paikalliskulttuurit ja suuret paikalliset sosioekonomiset erot jakavat ihmiset elämään toisistaan poikkeaviin todellisuuksiin, joita jokaista kutsutaan yhteisellä nimellä Filippiinit.
Seuraavassa viisi yleistä mielikuvaa Filippiineistä ja filippiiniläisistä, jotka yksittäistapauksina saattavat joskus osua oikeaan, mutta yleistyksinä hajoavat haaveiksi ja harhaluuloiksi.
- Filippiineillä voi elää tuhannella eurolla kuin kuningas – Eipä taida onnistua
Tätä väitettä jaetaan ahkerasti sosiaalisessa mediassa, ja kuulostaahan se hyvältä, jos maailmassa olisi paikka, missä voi surffailla trooppisen luksuselämän aalloilla rahalla, joka hädin tuskin riittää peruselintarvikkeisiin kotimaassa. Nykypäivän Filippiineillä tuhannella eurolla voi elää ja viettää vaatimatonta elämää maaseudulla, mutta siinä elämässä on hyvin vähän aristokratiaa.
Tuhannen euron säännölliset kuukausitulot riittävät kohtuulliseen elämänlaatuun kaupungeissa edellyttäen, että puoliso maksaa tasapuolisesti arjen menoja tai osa niistä menee yrityksen tai suvun piikkiin. Kuninkaallista elintasoa lähemmäksi päästään, jos kuukausituloihin lisätään toinen tonni. Se keskimääräisesti riittää jo kaikkea kohtuudella hurvitteluunkin. Todella kuninkaallinen elämäntapa sen mukaisine huvituksineen ja harrastuksineen edellyttää useiden tuhansien eurojen säännöllisiä tuloja.
2. Filippiinit on köyhä maa – Sehän ei ole totta
Filippiinit saattaa näyttäytyä satunnaiselle matkailijalle köyhänä maana, mutta kaduilla näkyvän köyhyyden lisäksi maassa on paljon myös vaurautta, joka ei näy ensisilmäyksellä. Maan sosioekonomiset erot ovat valtavat: Osa filippiiniläisistä elää satumaisten rikkauksien keskellä, osa äärimmäisessä köyhyydessä ja suurin oma kansalaisista jossain näiden ääripäiden välissä.
Vauraus näkyy suurkaupunkien keskustoissa, mutta provinsseissa se on usein aidattu muurien taakse ja maailmaan, missä satunnainen matkailija harvemmin pääsee vierailemaan. Tulevaisuudessa yhä useammat filippiiniläiset tulevat vaurastumaan, sillä maan talous on viime vuosina kasvanut nopeudella, joka tempaisisi Suomenkin rotkon reunalta välittömästi takaisin hyvinvointivaltioksi.
3. Filippiinit on vaarallinen maa – Ei vastaa todellisuutta
Vaikka joillakin Filippiinien alueilla on paikallisia turvallisuusongelmia, elämä suurimmassa osassa maata on yhtä rauhallista kuin missä tahansa Kaakkois-Aasian maassa. Turistikohteet ovat perusturvallisia eikä maalaisjärkeä suurempaan varautumiseen ole tarvetta. Yleensä ulkomaalainen turisti on itselleen se suurin turvallisuusongelma.
Filippiinit on väkiluvultaan suuri maa, mikä on muokannut kulttuuria suuntaan, jossa pyritään tulemaan keskenään toimeen ja välttämään julkisia konflikteja ihmisten välillä. Kyllähän näin isosta maasta etsivä löytää ongelmia ja turvattomuutta, mutta siinä on yksi merkittävä ero esimerkiksi Suomeen verrattuna: Vaara- ja väkivaltatilanteisiin joutuminen on enemmän omissa käsissä ja harkinnassa kuin Suomessa, missä uhriksi joutuminen on sattumanvaraisempaa.
4. Filippiiniläiset ovat aina ystävällisiä ja iloisia – Ei muuten ole
Filippiiniläiset ovat tunnettuja peruspositiivisesta suhtautumisesta elämään, mutta eivät hekään ole jatkuvasti iloisia ja hyväntuulisia. Heidän taipumuksensa näyttää ulospäin positiivisempaa minää on enemmän kulttuurista kohteliaisuutta kuin todellisten tunteiden ilmaisua. Kun filippiiniläisen tunneilmaisun pintaa hieman raaputtaa, sieltäkin löytyy inhimillisen elämän koko tunnekirjo, mukaan lukien kaikki negatiiviset ja alhaisetkin tunteet.
Kulttuuriin syväjuurtunut hyve pakikisama, pyrkimys harmoniseen kanssakäymiseen ihmisten kesken, voi joskus olla suomalaiselle vähemmän harmonista, kun filippiiniläisten henkisen elämän kipuisteet ja ikävät tunteet pitää tulkita pienistä, lähes näkymättömistä käyttäytymisen vivahteista. Filippiineillä ei ymmärretä suoraa avautumista samaan tapaan kuin tuhansien murheellisten maassa elämän valttikorttien hävitessä.
5. Filippiineillä kaikki puhuvat englantia – Ei pidä paikkaansa
Englanti on maan toinen virallinen kieli tagalogin (filipino) ohella, ja sitä puhutaan ja ymmärretään yleensä ”kaikkialla”. Englantia käytetään laajalti liike-elämässä, virastoissa, sanomalehdissä ja korkeakouluissa, mutta tavallisen kansan parissa kielen osaamistaso vaihtelee muutamasta sanasta hyvään kielen hallintaan. Suurimmalle osalle väestöstä paikalliset kielet ovat tärkeämpi osa jokapäiväistä kommunikointia, jota englanti vaihtelevasti ainoastaan täydentää.
Satunnaisen matkailijan ei tarvitse opetella paikalisia kieliä, joita on karkeasti arvioiden ainoastaan 170, sillä turistikohteissa ja suurissa kaupungeissa pärjää hyvin englannin perusosaamisella. Suomalaisenkaan ei tarvitse hävetä jäykkää ääntämistä, sillä filippiiniläiset ymmärtävät paremmin suomalaista rallienglantia kuin äidinkielenään englantia puhuvia australialaisia, irlantilaisia ja syvän etelän jenkkejä, joiden mongerruksesta vähemmän englantia hallitsevat filippiiniläisetkään eivät saa tolkkua.
Monta monessa samanaikaisesti
Filippiineillä kulttuurien monimuotoisuus ja niiden paikalliset erot eivät iske välittömästi silmille. Maassa täytyy asua jonkin aikaa, ennen kuin silmä alkaa näkemään ja korva kuulemaan niitä eroja, jotka jakavat filippiiniläiset erilaisiin todellisuuksiin, joista yksikään ei täysin vastaa sitä mielikuvaa, joka välittyy Suomeen kantautuvista uutiskuvista.
Mielikuvia muokkaavien uutisten lisäksi filippiiniläisiä työntekijöitä ja puolisoita saapuu Suomeen jo siinä määrin, että suomalaiset joutuvat tekemisiin filippiiniläisten kanssa yhä useammin. Nämä kohtaamiset lisäävät kiinnostusta myös heidän kotimaataan kohtaan, ja kiinnostusta seuraa yleensä halu oppia lisää, mikä johtaa polulle, jonka päässä näkyy monia erilaisia maita, joista jokainen on nimeltään Filippiinit.
Aiheesta lisää:
Uutisia Filippiineiltä – Mitä nyt taas?
Sinivalkoinen pensseli – Valtiollista trollaamista
Vaimo Filippiineiltä (osa 6) – Yleisimmät ennakkoluulot
