Miksi elämä toisinaan tuntuu merkityksellisemmältä ja kevyemmältä ympäristössä, missä mikään ei toimi eikä valtio pidä heikommassa asemassa olevista huolta samalla tavalla kuin Suomessa?
Maailman maat on jälleen pantu järjestykseen, tällä kertaa elämänlaadun mukaan. Viime viikolla World Report julkaisi 89 valtion listan, jota varten haastateltiin lähes 17 000 ihmistä ympäri maailmaa.
Maat pisteytettiin yhdeksän elämänlaatumittarin avulla: hintataso, turvallisuus, taloudellinen vakaus, perheystävällisyys, palkkatasa-arvo, työmarkkinat, poliittinen vakaus, sekä julkinen koulutus ja terveydenhuolto.
Parhaiten tässä listauksessa pärjäsi Tanska, joka arvioitiin kokonaiselämänlaadun kannalta maailman ykkösmaaksi. Toiseksi tuli Ruotsi, joka putosi viime vuoden piikkipaikalta. Kolmanneksi tuli Sveitsi, neljänneksi Norja ja viidenneksi Kanada. Suomi päätyi sijalle kuusi. Pohjoismaat menestyivät hyvin kaikilla mittareilla yleistä hintatasoa lukuun ottamatta.
Filippiinit nousi sijalle 43, mikä on toistaiseksi maan korkein sijoitus tällaisessa yleistä elämänlaatua käsittelevässä vertailussa. Tätä ei kuitenkaan pidä ottaa liian vakavasti, koska tuloksella ei ole realistista suhdetta jokapäiväiseen todellisuuteen yksilötasolla, ei sosioekonomisen hanurin ylä- eikä alapäässä.
Hymyillen huijaavat numerot
Jos tarkastellaan World Reportin tekemän tutkimuksen mittareita, Filippiinien kohonnut sijoitus ei ole yllätys. Niiden perusteella maalla menee kohtuullisen hyvin, valtiontalous on ylijäämäinen ja on ajamassa alueen muiden maiden edelle. Tähän tilastotietoon sisältyy kuitenkin paradoksi: vaikka filippiiniläisten lompakot ovat entistä lihavammat, maa on edelleen Aasian köyhimpien joukossa.
Filippiinien talouteen virtaa vuosittain miljardeja dollareita, joita ulkomailla asuvat filippiiniläiset lähettävät kotiin. Nämä rahalähetykset yhdessä kukoistavan matkailualan kanssa ovat auttaneet ylläpitämään budjettiylijäämää, mikä on antanut hallitukselle mahdollisuuden vahvistaa myös muita raportissa käytettyjä mittareita.
Hallituksen viimeaikaiset toimenpiteet ovat lisänneet sosiaalimenoja, joilla pyritään torjumaan korkeaa työttömyyttä ja tarjoamaan peruspalveluja nopeasti kasvavalle väestölle, josta neljännes elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Valtiontaloudesta yksityiselle sektorille tihkuvista tulovirroista aikaisempaa suurempi osa kuitenkin siivilöityy nopeasti kasvavan keskiluokan elämänlaadun kohentamiseen.
Filippiinien valtion taloudella pyyhkii hyvin ja maa on poliittisesti entistä vakaampi, mutta se ei vielä riitä nostamaan sitä alueen köyhimpien maiden joukosta. Vaikka maan talouskasvu on vahvaa, jopa Kiinan ja Intian edellä, sen vaikutus maan köyhimmän väestön elämänlaatuun on vähäinen.
Elämän sietämätön laadukkuus
Elämänlaatu tarkoittaa sitä, millaista ihmisen elämä on tai millaiseksi hän sen kokee. Läheisiä elämänlaatuun vaikuttavia käsitteitä ovat elintaso, elinolot ja hyvinvointi, mutta elämänlaatu on näitä abstraktimpi. Elämänlaatu voidaan laventaa myös henkiseksi hyvinvoinniksi, joka kuvastaa sitä, missä määrin ihminen viihtyy elämässään.
Eri maiden keskinäistä järjestystä kuvaavat elämänlaaturaportit ovat enemmän viitteellistä viihdettä kuin kuvauksia siitä, millaista elämää maiden kansalaiset elävät jokapäiväisessä elämässään ja miten he siinä viihtyvät. Raportit antavat tilastollisen taustan kansalaisten elämänlaadun aineelliseen perustaan vaikuttaville tekijöille, mutta niille ei pidä antaa sellaista painoarvoa, jonka perusteella voisi tehdä päätelmiä siitä, missä maassa kenenkin olisi hyvä asua.
Tilastoilla ei myöskään päästä kiinni eri maissa vallitsevaan yleiseen ilmapiiriin, mikä on myös merkittävä elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Yleinen ilmapiiri on subjektiivinen tunne ja se koostuu vain osittain mitattavissa olevista aineellisista ja taloudellisista tekijöistä.
Filippiineillä arki on suurimmalle osalle ihmisiä huomattavasti haastavampaa kuin Suomessa, mutta yleinen ilmapiiri on kuitenkin optimistisempi. Kaikkialla huokuva elinvoima ja energia ovat osa filippiiniläistä elämänlaatua. Ne ovat kaikkialla läsnä näkymättömänä tekijänä, jota ei voida teoretisoida, ja sosiologian lainalaisuudet eivät merkitse sille mitään.
Haalistuvan hyvinvoinnin hurma
Elämänlaatukriteerit ovat aina henkilökohtaisia, eikä yleistävistä raporteista koskaan selviä, kuinka tyytyväisinä ihmiset elävät omaa arkeaan eri maissa. Suomen erinomainen sijoitus World Reportin elämänlaatuvertailussa on mairittelevaa, mutta aivan yhtä perusteeton kuin Filippiinienkin sijoitus.
Jos Suomea tarkastelee ainoastaan suomalaisen median kautta ilman kosketuspintaa siellä elettävään arkeen, maan sijoitus tällaisessa elämänlaatuvertailussa vaikuttaa absurdilta. Suomessa on talouskriisi, terveydenhuoltokriisi, koulutuskriisi, syntyvyyskriisi, kestävyyskriisi, huoltovarmuuskriisi, turvallisuuskriisi, poliittinen kriisi, maahanmuuttokriisi, ja nyt Pariisin olympialaisten tuliaisena myös urheilukriisi.
Kriisitietoisuus ”maailman onnellisemmassa” maassa on jo tasolla, mikä väistämättä vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun. Suomessa on pitkään vallinnut käsitys, että meillä on monet asiat hoidettu paremmin kuin muissa maissa, ja kansana meillä on oikeutetusti korkea elämänlaatu ja onnellisuustutkimuksissakin pakahdumme onneen. Vai todistaako tällainen menestys vain mielialalääkkeiden toimivuudesta, jos kolmasosa väestöstä käyttää niitä elämänlaatunsa tasapainottamiseen?
Vaikka perinteiset ja mitattavissa olevat elämänlaatuun vaikuttavat tekijät ovat Suomessa vielä suhteellisen hyviä, ne eivät ole enää yleistä ilmapiiriä parantavia tekijöitä, vaan ne nähdään pikemminkin arvo- ja valtarakennelmina, joista sitten meuhkataan patti punaisena, kunnes kaikkia lopulta vituttaa.
Yhä useammat suomalaiset lähtevätkin etsimään parempaa elämänlaatua maihin, missä perinteiset kehityksen ja elämänlaadun mittarit ovat Suomea alhaisemmalla tasolla. Vaikka elämänlaadun mitattavissa olevat tekijät ovat alemmalla tasolla, niiden kehityssuunta on ylöspäin kohti parempaa tulevaisuutta suurimmalle osalle kansaa. Se vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja sitä kautta myös jokaisen maassa asuvan elämänlaatuun ja tulevaisuudenuskoon.
Elämä on laatua
Se, mikä aina hämmästyttää, on filippiiniläinen käsitys elämänlaadusta ja sen pohjalle rakentuvasta tyytyväisyydestä elämään. Sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen elämänlaadun ja onnellisuuden kanssa. Tämä on yksi syy, miksi monet suomalaiset pitävät Filippiineistä, vaikka perinteiset elämänlaadun mittarit eivät yllä lähellekään Suomen tasoa.
Yksi selkeä ero maidemme välisissä elämänlaadun perusteissa on se, miten valtio ja politiikka vaikuttavat kansalaisten elämään ja sitä kautta myös henkiseen hyvinvointiin. Suomessa valtio ja sen tarjoamat palvelut tulevat lähelle yksilöä, ja niiden merkitys elämässä on niin ohjaava, että jokaisella on niistä vahvat, henkistä hyvinvointia rasittavat mielipiteet: On raskasta odottaa loputtomia viranomaispäätöksiä, jotka vaikuttavat siihen, mitä voit elämässä tehdä ja mitä et.
Filippiineillä valtio ja sen palvelut eivät tule samalla tavalla iholle eivätkä vaikuta kansalaisten yleiseen elämänlaatuun yhtä merkittävästi. Yhteiskunnallinenkin keskustelu rajoittuu yleensä siihen, onko presidentti hyvä vai huono. On virkistävää elää maailmassa, jossa kansalaisten jokapäiväistä elämää ei rasita poliittisten kannanottojen määrittely ja jatkuva kiistely siitä, mitä valtio tekee väärin tai oikein.
Filippiineillä ihmisten elämänlaatu perustuu, ainakin osittain kiitollisuuteen siitä, että tänään ollaan elossa. Siinä olemme tekemisissä niin oleellisten asioiden kanssa, ettei elossa olemisen laatukysymyksille jää tilaa.
Aiheesta lisää:
Maailman onnellisin maa – Perkeleellinen paradoksi
Filippiineillä vituttaa – Mikä eniten?
Filippiineillä vituttaa – Mikä vähiten?
Filippiinit – Onnellisten saaret
Ollako vai eikö olla? – Filippiineillä elämisen perusteista
