Kuinka suojata omaisuus parisuhteessa Filippiineillä? Tätä kysymystä joutuu moni suomalainenkin pohtimaan, kun rakkaus ottaa kädestä ja lähtee viemään maailmaan, missä pelkkä maalaisjärki ei riitä. Toisaalta pitääkö omaisuus suojata ihmiseltä, joka tuntuu oikealta kumppanilta elämänmittaiselle matkalle?
Kun deittailu on Suomessa muuttunut niin latautuneeksi, että jo pelkkä flirtin yritys saattaa pian vaatia lomakkeen, jossa on ilmoitettava omat etuoikeudet, pronominit ja allergiat, filippiiniläisenkään vaimon kanssa elämiseen ei välttämättä enää riitä pelkkä avioliittotodistus.
Parisuhteissa jaetaan lain edessä paljon muutakin kuin vain rakkautta. Maassa on melko monimutkainen, osin jopa ristiriitainen lainsäädäntö, miten parisuhteissa käsitellään omaisuutta. Lakien soveltamisessa on myös muutamia erityispiirteitä, jotka koskevat myös ulkomaalaisia puolisoita, jotka hankkivat omaisuutta Filippiineiltä yhdessä paikallisen puolisonsa kanssa.
Filippiineillä avioliittoa säätelee perhelaki, joka määrittelee myös puolisoiden omaisuussuhteet avioliiton aikana. Kaikki avioliitot, jotka on solmittu 3. elokuuta 1988 tai sen jälkeen, kuuluvat nykyisen perhelain piiriin.
Filippiinien perhelaki
Perhelain yksi perusperiaate on, että molempien puolisoiden ennen avioliittoa hankkima kiinteä omaisuus pysyy puolisoiden henkilökohtaisena omaisuutena myös avioliitossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tällaisen omaisuuden omistus, hallinta- ja määräysvalta säilyy avioliitossa vain toisella puolisolla.
Nykyisen lainsäädännön mukaan vain puolisoiden avioliiton aikana hankkimista tuloista ja omaisuudesta tulee avioliiton myötä yhteisomaisuutta, joka jaetaan erotilanteissa tasan.
Yhteisomistus kattaa kaiken avioliiton aikana hankitun omaisuuden muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuten perinnöt ja lahjoitukset. Ne katsotaan aina henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, ellei siirtoasiakirjoissa erikseen mainita, että ne on tarkoitettu molemmille puolisoille.
Yhteisomistus päättyy vasta toisen puolison kuolemaan, avioeroon, lailliseen asumiseroon, avioliiton mitätöimiseen tai kumoamiseen, joissa joko puolisot itse tai tuomioistuin määrää omaisuuden oikeudellisen erottelun.
Puolisot voivat halutessaan sopia, että heidän avioliittoonsa sovelletaan vanhaa ennen vuotta 1988 voimassa ollutta perhelakia, jossa puolisoiden kaikki omaisuus, myös ennen avioliittoa hankittu, muuttuu avioliiton solmimisen yhteydessä yhteisomaisuudeksi.
Miehellä on tahtonsa ja naisella keinonsa
Vaikka yleinen lainsäädäntö aviopuolisoiden omaisuudesta on selkeän suoraviivainen, siinä on muutamia poikkeuksia ja huomioon otettavia erikoisuuksia:
Puolisot hallinnoivat yhdessä avioliiton aikana hankittua yhteistä omaisuutta, jonka luovuttamiseen tai panttaamiseen tarvitaan molempien puolisoiden suostumus. Perhelain mukaan myös aviopuolisoiden henkilökohtaiset velat katsotaan aviopuolisoiden yhteisesti vastattavaksi.
Jos toinen puolisoista käyttää omia rahojaan ja aikaansa toisen puolison henkilökohtaisen omaisuuden arvon nostamiseen, hän voi olla oikeutettu rahalliseen korvaukseen erotilanteessa (maksimissaan puolet arvioidusta arvonnoususta).
Jos toinen puolisoista kuolee, hänen henkilökohtainen omaisuutensa siirtyy hänen perillisilleen, kun taas avioliiton aikana hankittu yhteisomaisuus jaetaan puolison ja perillisten kesken.
Yhteisomaisuudeksi ei lasketa esineitä ja tavaroita, jotka ovat olleet toisen puolison henkilökohtaisessa ja yksinomaisessa käytössä. Hieman erikoisesti henkilökohtaiset korut ovat tästä kuitenkin poikkeus; ne lasketaan aina yhteisomaisuudeksi.
Omaisuusasioissa on hyvä tiedostaa, että Filippiineilläkin viiden vuoden yhteisasuminen rinnastetaan avioliittoon, mikäli kumppanin kanssa joudutaan jakamaan yhdessä asumisen aikana hankittua omaisuutta lain avulla.
Avioehdon ehdot
Suomalainenkin puoliso voi hakea ylimääräistä suojaa omalle omaisuudelleen Filippiineillä avioehtosopimuksella. Vaikka avioehto ei ole yhtä tunnettu ja yleinen kuin Suomessa, monet filippiiniläiset hyväksyvät sen osaksi nykyaikaista avioliittoa. Toisille se voi olla aidon rakkauden antiteesi, joka kyseenalaistaa keskinäisen luottamuksen ja avioliiton kestävyyden, mutta jääköön sen arviointi aina pariskuntien väliseksi asiaksi.
Avioehtosopimuksessa määritellään, kuinka puolisoiden omaisuutta käsitellään avioliiton aikana ja sen jälkeen. Filippiineillä avioehtosopimus menee perhelain edelle puolisoiden omaisuuden määrittelyssä ja jakamisessa. Avioehdossa ei ole merkitystä, onko kyseessä kirkkohäät vai siviilivihkiminen.
Jotta avioehtosopimus olisi laillisesti pätevä, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
- Avioehto on tehty kirjallisesti.
- Molemmat puolisot ovat vapaaehtoisesti sen hyväksyneet ja allekirjoittaneet.
- Avioehto ja sen allekirjoitukset tulee tehdä ennen vihkimistä.
- Kahden samanaikaisesti läsnä olevan ja esteettömän todistajan on vahvistettava avioehto allekirjoituksellaan.
- Avioehtosopimus tulee vahvistaa notaarilla.
- Jotta avioehto on lainvoimainen myös kolmansiin osapuoliin, se on rekisteröitävä paikalliseen väestörekisteriin avioliiton rekisteröinnin yhteydessä sekä asianmukaiseen asiakirjarekisteriin.
- Jos avioliiton osapuolen oikeustoimikelpoisuus on rajoitettu, hänen laillisen huoltajansa tulee myös allekirjoittaa avioehtosopimus.
Jos avioliittoa ei jostain syystä solmita tai rekisteröidä, avioehtosopimuskaan ei tule voimaan. Avioehtoa voidaan muuttaa vasta avioliiton purkamisen jälkeen, mikäli muutos ei vaaranna tai vähennä kummankaan puolison velkojien saatavia. Tarvittaessa avioehto voidaan kirjata myös omaisuusrekisteriin (Registry of Deeds) suojaamaan velkojien saatavia.
Avioehtosopimukseen tulee sisällyttää molempien puolisoiden kaikki omaisuus sen hetkisillä arvoilla. Se voi sisältää myös määräyksiä ja ohjeita, jotka koskevat esimerkiksi palkkoja, osinkoja, henkivakuutuksia, eläkejärjestelyitä, sairausvakuutuksia, koulutusrahastoja ja verojen maksamista.
Puolisot voivat pääsääntöisesti vapaasti määrätä aviosopimuksessa mitä tahansa omaisuuteensa liittyvää, kunhan mikään määräyksistä ei ole ristiriidassa lain, moraalin, hyvien tapojen tai yleisen järjestyksen kanssa. Jos yksi aviosopimuksen ehto tai määräys on mitätön, se ei mitätöi koko sopimusta.
Harkinnan paikka
Avioehto on aina vapaaehtoinen järjestely, jolle voi olla mitä moninaisimpia motiiveja ja syitä, mutta ainakin seuraavissa tapauksissa avioehtoa voidaan perustella ulkopuolisia koskevilla syillä:
Mikäli toisella puolisoista on paljon velkaa toiseen nähden. Joissakin tapauksissa myös puolisoiden ennen avioliittoa hankkimat velat katsotaan yhteisvastuulliseksi hoidettavaksi, vaikka avioliitto purkautuukin. Avioehdolla voi vapauttaa velattoman puolison tästä vastuusta.
Mikäli puolisoiden varallisuusero on huomattava. Etenkin hyvin varakkaat perheet haluavat sitoa omaisuuden perimisoikeuden verisukulaisuuteen ja ovat oppineet suojaamaan omaisuuksiaan ihmisiltä, jotka menevät naimisiin perheen varallisuuden motivoimana.
Mikäli aviopuolisoilla on omia yhtiöitä. Joskus yhtiöiden muut osakkaat saattavat jopa vaatia omistajiltaan tällaista avioehtoa, jotta vältetään riitaisten avioerojen vaikutukset yhtiöihin ja niiden toimintaan.
Mikäli molemmilla osapuolilla on lapsia aikaisemmista suhteista, avioehdolla voidaan varmistaa, että he perivät vähintään lakiosansa biologisten vanhempiensa omaisuudesta. Avioehto vähentää yleensä myös perintöriitoja.
Maassa maan tavalla
Avioliitossa omaisuudensuojaa koskevat asiat muuttuvat lakiteknisesti huomattavasti monimutkaisemmiksi, jos toinen puolisoista on ulkomaalainen. Esimerkiksi suomalaisen puolison omistuksia määrittävät Filippiinien perhelaki ja mahdollinen avioehto, mutta myös ulkomaalaisia koskevat omistusrajoitukset.
Filippiineillä sijaitsevaan omaisuuteen sovelletaan maan lakeja riippumatta siitä, missä puolisot asuvat tai missä avioliitto on solmittu. Filippiinien lakeja ei kuitenkaan sovelleta puolisoiden Filippiinien ulkopuolella sijaitsevaan omaisuuteen, vaikka avioehto olisi tehty Filippiineillä tai maassa, missä omaisuus sijaitsee.
Usein suomalaisfilippiiniläisten pariskuntien tilannetta voi mutkistaa sekin, etteivät puolisot tiedä, missä maassa tulevat asumaan, missä heidän mahdolliset lapsensa tulevat asumaan ja missä toisella tai molemmilla tulee olemaan omaisuutta tai liiketoimintaa tulevaisuudessa? Kaikilla näillä tekijöillä voi olla merkittävä vaikutus heidän avioehtonsa laillisuuteen ja täytäntöönpanoon.
Käytännössä selkein ja käytännöllisin tapa onkin laatia erilliset avioehdot kummankin maan lakien mukaisesti sekä Suomessa että Filippiineillä sijaitsevalle yhteisomaisuudelle. Tällaisessa järjestelyssä avioehtoihin voidaan myös liittää viittauksia toiseen avioehtoon esimerkiksi perinnönjakoa koskevissa kohdissa.
Turvattoman tilan turvatila
Käytännössä useimpien suomalaisten Filippiineillä oleva omaisuus on filippiiniläisen puolison nimissä, mikä mutkistaa perhelain suoraa soveltamista siinä muodossa kuten se on alun perin tarkoitettu. Suomalainen puoliso ei voi vaatia avioliiton perusteella sellaista, mitä hän ei perustuslain mukaan voi omistaa.
Vaikka Filippiinit on lieventänyt ulkomaalaisten investointirajoituksia, esimerkiksi tarjoamalla ulkomaalaiselle mahdollisuuden omistaa 100 prosenttisesti osakehuoneistoja tietyistä taloyhtiöistä, sekään ei tarjoa 100 prosenttista omaisuudensuojaa, mikäli se on hankittu avioliiton aikana tai yli viisi vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen. Filippiiniläinen puoliso voi vaatia siitä avio-osuuttaan perhelain perusteella.
Suomalainen puoliso voi ainakin osaksi suojata omaisuuttaan lisäämällä paikallisen puolison nimiin laitettavan omaisuuden kauppakirjaan hänen nimensä jälkeen lauseen Married to ”oma nimi”. Tämä lauseke turvaa sen, ettei puoliso voi laillisesti myydä omaisuutta avioliiton aikana ilman kauppakirjassa mainitun aviopuolison kirjallista hyväksyntää. Lausekkeen käyttö edellyttää, että avioliitto on asianmukaisesti rekisteröity Filippiineillä.
Filippiineillä suomalaisetkin voivat suojata omaisuuttaan yhtiöiden kautta erilaisin liiketoimintajärjestelyin. Nämä edellyttävät kuitenkin maan yrityskulttuurin tuntemusta ja kokemusta tällaisista järjestelyistä. Ne eivät kuitenkaan ole käytännöllisiä eivätkä tarkoituksenmukaisia järjestelyjä yksittäisille omaan käyttöön tuleville kiinteistöille ja tonteille, ellei niiden arvo ylitä selvästi järjestelyjen kustannuksia.
Paras turva on hyvä avioliitto
Jokaisen pariskunnan kohdalla on paljon yksilöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat omaisuutta koskevien lakien soveltamiseen. Jos omaisuuden suojaaminen huolestuttaa tai varjostaa avio-onnea, oman tilanteen voi selvittää filippiiniläisten ja ulkomaalaisten avioliittoihin ja omaisuuden suojaamisiin erikoistuneelta lakiasiantuntijalta.
Filippiineillä omaisuuksista riitely tuomioistuimissa on kallista puuhaa, ja siellä oikeuden vaaka kallistuu usein filippiiniläisen puolison hyväksi tapauksissa, joissa tuomarilla on mahdollisuus käyttää harkintaa ja tulkintaa. Oikeus ja kohtuus saattaa löytyä helpommin aviopuolisoista itsestään, koska heillä ei lopulta ole muuta yhteistä menetettävää kuin toisensa.
Filippiineilläkin paras suoja omaisuudelle on kestävä avioliitto. Jos sille tielle lähtee ja sen seurauksena hankkii omaisuutta Filippiineillä, puolisoiden on hyvä selvittää itselleen ja toisilleen, miksi niin tehdään ja mihin sillä pyritään, jottei omaisuudesta riitely jäisi myöhemmin ainoaksi yhteiseksi harrastukseksi.
Vaimo Filippiineiltä (osa 1) – Millainen on filippiiniläinen vaimo
Vaimo Filippiineiltä (osa 2) – Mistä filippiiniläisen vaimon löytää?
Vaimo Filippiineiltä (osa 3) – Miten filippiiniläinen nainen valloitetaan?
Vaimo Filippiineiltä (osa 4) – Suomeen vai Filippiineille?
Vaimo Filippiineiltä (osa 5) – Onko avioero mahdollinen?
Vaimo Filippiineiltä (osa 6) – Yleisimmät ennakkoluulot
Filippiiniläinen vaimo – Vaivattomasti viehättävä
Raha ja rakkaus – Filippiiniläisittäin
