Länsirintamalta ei mitään uutta, kun ihmiskunta muistuttaa jälleen kerran itseään siitä paradoksista, että rauha saavutetaan aseilla. Filippiineilläkin varustaudutaan varmuuden vuoksi, mutta kukaan ei oikein tiedä mihin ja ketä vastaan.
Viime kuussa lentokoneista kiinnostunut pikkupoika sisälläni heräsi eloon, kun sain muutaman päivän ajan katsella Palawanin saaren pääkaupungin Puerto Princesan lentokentälle laskeutuvia Yhdysvaltain ilmavoimien raskaita kuljetuskoneita ja muita harvoin siviilikentillä nähtäviä sotilaskoneita.
Isoja C-17 Globemaster kuljetuskoneita nousi ja laskeutui aamusta iltaan noin tunnin välein. Kuljetuskoneet lensivät Puerto Princesaan Keski-Luzonilla sijaitsevalta Clarkin sotilaslentokentältä, minne Yhdysvaltain armeija oli tuonut miehistöä ja kalustoa tukikohdistaan Guamilta ja Okinawalta.
Koneista purettiin sotilaita, kuljetuskalustoa ja rakennustarvikkeita. Raskaat helikopterit ja pienemmän koneet siirsivät kaluston ja tarvikkeet saaren muihin osiin ja Etelä-Kiinan merellä sijaitseville Filippiinien hallussa pitämille ”sotilastukikohdille”.
Olen seurannut Palawanilla lukuisia Filippiinien ja Yhdysvaltain yhteisiä sotaharjoituksia, mutta heinäkuun ”lentonäytös” on mittakaavaltaan toistaiseksi vaikuttavin. Huolimatta siitä ettei kyseessä ollut vuotuinen Balikatan-yhteissotaharjoitus, tämän mittaluokan kaluston esittely lähetti maailmalle selkeän viestin siitä, etteivät Yhdysvaltain Filippiineille antamat turvatakuut ole pelkkää ilmaa. Hommassa on tekemisen meininki ja kaikesta näki, että nyt ollaan tosissaan.
Korkeajännitystä
Yhdysvaltain ilmavoimien lentojen lisääntyminen Filippiinien ilmatilassa 3.7.–21.7 välisenä aikana johtui Cope Thunderiksi nimetystä Filippiinien ja Yhdysvaltain ilmavoimien yhteisharjoituksen toisesta osioista, ensimmäinen pidettiin toukokuun alussa. Samaan aikaan myös maiden merijalkaväet järjestivät Palawanilla Marine Aviation Support Activity (MASA) nimellä kulkevan yhteisharjoituksen.
Cope Thunderissa harjoiteltiin laajamittaista sotilaskoneiden käyttöä, mukaan lukien Yhdysvaltain ilmavoimien viidennen sukupolven F-22-koneet, joita pidetään yhtenä maailman edistyneimmistä ja tappavimmista taistelukoneista. Harjoituksissa käytettiin kymmentä erilaista lentokonetyyppiä ja niihin osallistui 1200 filippiiniläistä ja amerikkalaista lentosotamiestä.
MASA-yhteisharjoitukseen osallistui 43 erilaista helikopteri- ja lentokonetyyppiä ja lähes 3000 merijalkaväen sotilasta. Harjoituksella vahvistettiin eri aselajien saumatonta ja tehokasta operatiivista yhteistoimintaa erityisesti Etelä-Kiinan meren olosuhteissa.
Yhteisharjoitukset huipentuivat heinäkuun 13. päivänä kun Filippiinien laivaston käytöstä poistettu tankkeri BRP Lake Caliraya upotettiin meritaisteluharjoituksessa maan pääsaaren Luzonin edustalle. Filippiinien kansallinen öljy-yhtiö lahjoitti BRP Lake Calirayan laivastolle vuonna 2014, ja se poistettiin käytöstä vuonna 2020.
Palawanilla MASAn ja Cope Thunderin operatiiviset harjoitukset pidettiin San Vicenten, Roxasen ja Rio Tuban kaupunkien alueilla. Niiden yhteydessä toteutettiin myös humanitäärisiä hankkeita kuten koulurakennusten kunnostamisia ja rokotus- ja terveystarkastuskampanjoita. Paikallisille kalastajille ja viranomaisille esiteltiin uusimpia meri- ja hengenpelastustekniikoita.
Hey Joe täältä ikuisuuteen
Aikaisemmista sotaharjoituksista poikkeavaa oli myös se, kuinka kurinalaisesti sotilaat liikkuivat saarella ja kuinka tiukasti heidän vapaa-aikaansa rajoitettiin. Harjoituksiin osallistui Filippiinien armeijan lisäksi noin 3000 yhdysvaltalaista ja 230 australialaista sotilasta. Puerto Princesassa ulkomaalaiset sotilaat majoitettiin tehtäviä odotellessa kaupungin suurimpiin hotelleihin, joiden majoituskapasiteetti varattiin lähes kokonaan heidän käyttöönsä.
Ylempiä upseereita lukuun ottamatta sotilaat saivat poistua hotellien tiloista vain muutamaksi tunniksi päivässä. Iltaisin heiltä on kielletty vierailut kaupungin tunnetuimpiin baareihin ja ravintoloihin, ja niissäkin joihin vierailut oli sallittu, oleskelu on rajoitettu muutamaan tuntiin. Aikaisemmin sotaharjoitukset ovat olleet kaupungin baareille ja ravintoloille vappu-joulu-juhannus, kun amerikkalaiset ja australialaiset sotilaat ovat iltalomillaan syöneet, juoneet ja juhlineet railakkaimpien Hey Joe -perinteiden mukaisesti.
Nyt tällaista kaupungin ilmapiiriä sähköistävää tunnelmaa ei ollut. Sotilaita näkyi harvakseltaan kaupungin arjessa eikä heidän läsnäolonsa kiihdyttänyt kaupungin yöelämää. Sotilaita näki isommissa ryhmissä ainoastaan aikaisilla aamulenkeillä ja jonottamassa paikallisiin tatuointiliikeisiin, jotka tekivät historiansa suurimmat tilit värittämällä tiukan kurin turhauttamia nuoria miehiä.
Yksi kaikkien puolesta
Miten Filippiineillä on päädytty tilanteeseen, missä suurvallan sotilaita ja sotakalustoa voi liikkua näin suuressa mittakaavassa suvereenin valtion alueella? Vaikka Yhdysvaltain armeijan läsnäolo ikään kuin kuuluu asiaan Filippiineillä ja koetaan ”normaalina”, maailmalla se on poikkeuksellista. Suurvalloista ainoastaan Yhdysvallat harjoittaa tässä mittakaavassa avointa joukkojen sijoittamista rauhan aikana muihin maihin osoittamaan ja ylläpitämään geopoliittista asemaansa.
Vuonna 1951 Yhdysvaltain Filippiinien hallitukset allekirjoittivat keskinäisen puolustussopimuksen (Mutual Defence Treaty), jonka mukaan maat sitoutuvat puolustamaan toistensa aluetta ulkoisen hyökkäyksen sattuessa. Vuonna 1952 voimaan astunut sopimus antoi Yhdysvalloille myös oikeuden ylläpitää sotilastukikohtia Filippiineillä vuoteen 1992 saakka, mukaan lukien Subic Bayn laivastotukikohdan ja Clarkin lentotukikohdan, jotka tuolloin olivat aselajiensa suurimmat tukikohdat Yhdysvaltain ulkopuolella.
Kun sotilastukikohtia koskeva sopimus oli päättymässä vuonna 1991, maat neuvottelivat sopimuksen jatkamisesta. Yleinen mielipide Filippiineillä oli tuolloin kuitenkin kääntynyt vastustamaan tukikohtia eikä Filippiinien senaatti ratifioinut jatkosopimusta. Viimeiset amerikkalaiset sotilaat poistuivat tukikohdista 24. marraskuuta 1992, jonka jälkeen ne muutettiin hallituksen omistamiksi eritystalousvyöhykkeiksi.
Vaikka maiden välillä ei ollut virallista sopimusta tai järjestelyä, joka olisi mahdollistanut Yhdysvaltain armeijan edustajien toimimisen maassa, pieni määrä amerikkalaisia sotilashenkilöitä jäi Filippiineille tukemaan maan armeijan kouluttamista ja valvomaan yhteisiä sotilaallisia etuja.
Lähes kahdeksan vuoden ajan amerikkalaiset sotilashenkilöt toimivat erilaisten peitevirkojen ja -toimien suojissa. Filippiinien armeijassa palveli lukuisia Yhdysvaltojen asevoimien sotilasakatemiasta West Pointista valmistuneita kenraaleja, jotka pitivät huolen siitä, että kiinteät suhteet amerikkalaisiin aseveljiin ulottuivat virallisia sopimuksia syvemmälle.
Vuonna 1998 Filippiinien ja Yhdysvaltain välille solmittiin Visiting Force Agreement (VFA) -sopimus, joka virallisti amerikkalaisten sotilaiden vierailut ja toiminnan Filippiineillä. Sopimuksessa määritellään maassa vierailevien sotilasjoukkojen toiminnan ehdot ja edellytykset ja se on vastavuoroinen; siinä on vastaavat ehdot ja edellytykset myös Yhdysvalloissa vieraileville filippiiniläisille joukoille. VFA-sopimuksen myötä amerikkalaisia joukkoja on ollut tauotta Filippiinien maaperällä.
Yhteistä puolusta vahvistaakseen maat solmivat vuonna 2014 Enhanced Defense Cooperation Agreement -sopimuksen (EDCA) kymmeneksi vuodeksi. Sopimuksen mukaisesti Filippiinit antoi viisi tukikohtaansa Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön sekä rajoitetun käyttöoikeuden neljään muuhun tukikohtaan.
EDCA-sopimuksessa perusteella Yhdysvallat sitoutuu kustantamaan kaikki tarvittavat muutos- ja rakennustyöt tukikohdissa ja joukkojensa ylläpidon sekä olemaan tuomatta ydinaseita Filippiinien alueelle. Sopimus ei salli amerikkalaisten joukkojen pysyvää sijoittamista tukikohtiin, joten amerikkalaisia sotilaita kierrätetään tukikohdissa rotaatioperiaatteella.
Balikatan – Olka olkaa vasten
Vierailevien joukkojen VFA-sopimus loi perustan säännöllisten Balikatan-nimellä kutsuttujen yhteisharjoitusten pitämiselle eri puolilla Filippiinejä. Näiden vuotuisten harjoitusten tarkoitus on ylläpitää ja kehittää Yhdysvaltain ja Filippiinien asevoimien eri aselajien yhteistoimintaa. Lisäksi harjoitellaan humanitaarisen avun järjestämistä ja katastrofiavun toimittamista.
Tänä vuonna Balikatan järjestettiin 11.4.–28.4. 2023 ja siihen osallistui kaiken kaikkiaan 17767 sotilashenkilöä: 12187 amerikkalaista, 5469 filippiiniläistä ja 111 australialaista. Harjoituksessa pääpaino oli merenkulun turvallisuuden takaamisessa, kaupunkien puolustuksessa, kyberhyökkäysten estossa ja terrorismin torjunnassa.
Kuten tavallista Balikatanin näyttävämmät spektaakkelit järjestettiin Palawanilla. Saaren pohjoisosassa toiminta keskittyi Malampaya-maakaasukenttien alueelle, missä filippiiniläisamerikkalaiset joukot harjoittelivat ilmatorjuntaa ja Malampayan maakaasun pumppausasemien puolustamista ja evakuoimista.
Etelä-Palawanilla ahkeroitiin Brooke’s Pointin kaupungin edustalla, missä pidettiin FTX-harjoitus (Field Training Exercise), joka sisälsi näyttäviä maihinnousu- ja ilmatorjuntaharjoituksia.
Aseveljet asemissa
Molemmilla, sekä Filippiineillä että Yhdysvalloilla, on omat syynsä ja perusteensa sotilaalliselle yhteistyölle ja sen vahvistamiselle. Filippiinit ylläpitää Etelä-Kiinan merellä yhdeksää sotilastukikohdaksi laskettavaa asemapaikkaa, mutta vain Pag-asan saarella on pysyvästi sotilaita sekä kiitorata lentokoneille ja satama laivoille. Filippiinien ilmavoimien ja laivaston oma valvonta- ja puolustuskyky merialueella on niin vaatimaton, että se tarvitsee Yhdysvaltain ilmavoimia ja merijalkaväkeä hoitamaan homman.
Yhdysvallat puolestaan pyrkii jarruttamaan Kiinan vaikutusvallan kasvua Tyynenmeren alueella ja estää Etelä-Kiinan meren päätymistä Kiinan hallintaan. Yhdysvaltojen uusi kansallisen turvallisuuden strategiahan määrittelee Kiinan ainoaksi valtioksi, joka kykenee kilpailemaan sen kanssa taloudellisesta, poliittisesta, sotilaallisesta ja jopa teknologisesta ylivallasta.
Kun Yhdysvallat ja Kiina jatkavat strategista kädenvääntöään, Filippiinit tulee siinä väännössä jäämään hankalaan välikäteen ja vaikeasti ennustettavaan tilanteeseen. Filippiinit on Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen ja suurin sotilaallisen avun, varusteiden ja koulutuksen vastaanottaja alueella. Kiina ei katso hyvällä sen nenän edessä tapahtuvaa varustautumista, etenkin kun sen tekee valtio, joka on avoimesti julistanut sen geopoliittiseksi kilpailijaksi ja uhaksi.
Mikäli Kiinan ja Yhdysvaltain keskinäinen geopoliittinen hauisten pullistelu voimistuu, Filippiinein presidentti Marcos jr. saattaa joutua vaikeiden valintojen eteen. Käytännöllisenä presidenttinä hän ymmärtää, että Filippiinien on pidettävä hyvät suhteet sekä Yhdysvaltain että Kiinan kanssa, jotka ovat maan tärkeimmät kauppakumppanit, ja samalla puolustaa omia kansallisia etuja ja alueellista suvereniteettia.
Kenelle kellot soivat
Siihen, kuinka luotettava liittolainen Yhdysvallat lopulta on Filippiineille, tehdään tarkistus ensi vuoden marraskuussa pidettävissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Kiina omine strategisine pyrkimyksineen ei häviä naapurista mihinkään, mutta Yhdysvallat vähentää tai lisää sotilaallista läsnäoloaan Filippiinien maaperällä aina sen mukaan mitä Yhdysvaltain presidentit näkevät omalle maalleen tarkoituksenmukaisena.
Toinen liittolaisuuden happotesti voi tulla eteen, mikäli Taiwanin tilanne eskaloituu aseiden kalisteluksi kiinalaisten ja taiwanilaisamerikkalaisten joukkojen välillä. Filippiinien hallitus on todennut, ettei se salli Yhdysvaltain käyttää alueellaan sijaitsevia tukikohtia sotilas- ja huolto-operaatioihin Taiwanin kriisissä. Myös Marcos Jr. on todennut useaan otteeseen, että hänen hallituksensa on hyväksynyt amerikkalaisten tukikohdat parantaakseen maansa turvallisuutta eikä hyväksy niiden käyttämistä muihin tarkoituksiin.
Presidentti on omaksunut tasapainoilevan ulkopolitiikan, joka tukeutuu perinteisiin liittolaisiin, mutta pyrkii luomaan hyvät suhteet uusiin kumppaneihin politiikalla, jonka mukaan Filippiinit on ”kaikkien ystävä eikä kenenkään vihollinen”. Presidentin linjaus ei kuitenkaan ulotu kansan mielipiteisiin ja tunnelmiin.
Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan yli 80 prosenttia filippiiniläisistä tuntee epäluuloa Kiinaa kohtaan. Tämä syvään juurtunut epäluuloisuus saa filippiiniläiset näkemään Yhdysvallat luotettavana ja turvallisena liittolaisena, jonka sotilaallisen sateenvarjon alla on hyvä kyhjöttää, jos taivaalta alkaa sataa muutakin kuin vettä.
