Kirjoitetaan hetki asiaa, baariasiaa. Ei kuitenkaan lähdetä etsimään itseämme herpekseen huipentuvalta yöelämäkierrokselta, vaan tirkistellään Filippiinien kaupallista seksitarjontaa ainoastaan sillä silmällä.
Kun suomalaisten matkailijoiden kanssa keskustelee Filippiinien yöelämästä, usein aihe alkaa kiertymään kohti tyttöbaareja ja kaupallisia seksipalveluita. Niin tässäkin kirjoituksessa.
Osa ei halua kuulla niistä mitään, toisille se pitää tehdä tuomitsevasta näkökulmasta, joillekin ymmärtävästä ja osalle ihailevasta. Sen lähtökohdan kaikki kuitenkin yhteisesti jakavat, että Filippiineillä on tarjolla runsaasti kaupallista seksiä. Sitä on tarjolla sekä filippiiniläisille että ulkomaalaisille, miehille ja naisille sateenkaaren koko kirjolla.
Naisille kohdistettu seksipalveluiden tarjonta ei ole yhtä näkyvää kuin miehille tarkoitettu, mutta etsivä löytää eikä kysyvä siltäkään tieltä eksy. Tässä kirjoituksessa otan miehisemmän lähestymiskulman koska se on tunnetumpi, väärinymmärretympi ja koskettaa useimpia lukijoita.
Kaupallisella seksillä on aina ollut merkittävä rooli paikallisessa tapakulttuurissa. Vaikka se lymyää seksikielteisten katolisten normien takana, sitä tarjoillaan kaikkialla. Mikäs sen jännittävämpää ja kiihottavampaa kuin elää hetki synnissä.
Aistien valtakunta
Filippiineillä arvioidaan kaupallisen seksin parissa työskentelevän noin 400000 ihmistä. Koska toimiala on suurelta osin sääntelemätön ja toimii harmaan talouden piirissä, sen määrästä ja vaikutuksista ei ole saatavilla luotettavaa tilastotietoa.
Suurin osa seksipalveluista on tarkoitettu paikallisille miehille. Maasta ei löydy yhtään kaupunkia tai kohtuullisen kokoista kylää, mistä näitä palveluita ei jossakin muodossa olisi tarjolla. Yleensä tarjonta on lakaistu syrjäisemmille esikaupunkialueille, missä se ei häiritsevästi alleviivaa toimialaan liittyvää kaksinaismoralismia eikä liiaksi havisuta sosiaalisen normiston hauraampia levästöjä.
Monenmoista kaupallista yhteistyötä seksin parissa on tarjolla myös ulkomaalaisille. Perinteisesti sitä löytyy tyttöbaareista, joiden tunnetummat keskittymät löytyvät Metro Manilasta, Cebusta, Olongapon (Subic) ja Angeles Cityn (Clark) laitamilta.
Metro Manilan tunnetuimmat ulkomaalaisille tarkoitetut tyttöbaarit ovat Makatin, Quezon Cityn ja Malaten tyttöbaarikaduilla. Cebu Cityssä kaupallisen seksin näkyvää tarjontaa on viime vuosina siivottu, mutta haaleita muistoja siitä voi vielä löytää Mango Avenuelle jääneistä muutamasta diskosta, Mantawi Driven baareista tai IT Parkin ja City Time Squaren vapaammasta amatööritarjonnasta.
Vaikka näillä alueilla on tyttöbaareja, ne eivät leimallisesti ole enää ”punaisten lyhtyjen” alueita. Baarin vieressä voi olla kirkko, koulu tai supermarketti. Päivisin, kun baarit ovat kiinni, niiden ympärillä pyörii ja hyörii täysin normaali elämä. Vasta kun baarien neonvalokyltit syttyvät, alueen palvelutarjonnan kanavat vaihtuvat aikuisviihteen puolelle.
Tyttöbaarit itsessään ja niiden tarjonta eivät ole muuttuneet niiden kukoistuksen päivistä. Vaikka baarien määrät ovat selvästi vähentyneet eikä niitä näy katukuvassa siinä määrin kuin rattoisimpina vanhoina hyvinä aikoina, kaikkea on edelleen tarjolla.
Ulkomaalaisille suunnatun seksitarjonnan kohderyhmät ovat ajan myötä vaihdelleet. Vielä 90-luvulla, kun länsimaalainen miesporukka meni baariin, paikan kauneimmat naiset kerääntyivät välittömästi heidän pöytänsä ympärille; 2000-luvulla kauneimmat naiset siirtyivät korealaisten ja japanilaisten pöytiin; 2010-luvulla tulivat kiinalaiset rahamiehet ja jättivät kaikki muut puhaltelemaan muniinsa. Sitten tuli korona, joka vei naiset ja baarit kaikilta.
Tundraseksistä tanstraseksiin
Seksimatkailun kansavälisessä kohdevertailussa, Filippiinit sijoittuu huipun tuntumaan, yleensä heti seuraavaksi Thaimaan jälkeen. Laajemmin seksiturismia (miehet) tai romanssiturismia (naiset) harrastaneet matkailijat nostavat hintalaatuvertailussa filippiiniläiset seksityöläiset taistelemaan kärkipaikoista muun muassa seuraavista syistä: Englannin kieli, kauniit naiset ja komeat miehet, kohtuulliset hinnat, empaattisuus, tapaamisten helppous ja tarjonnan runsaus.
Nykyään kaupallisen seksin markkina ja tarjonta ovat siirtyneet baareista tinderiin ja internetin seuralaispalveluihin. Siellä käy melkoinen kuhina, kun seksipalveluita myydään ja ostetaan mitä moninaisimmilla tavoilla ja keinoilla. Koska internetissä haaveet ja toiveet eivät ole yhtä tiukasti sidoksissa todellisuuteen kuin tyttöbaarissa, myös seksikaupan pelisäännöt ovat muuttuneet.
Perinteisessä tyttöbaarissa näkee heti mitä on tarjolla ja mistä hierotaan kauppaa. Baareissa asiakas saa myös jonkinlaiset turvatakuut siitä, ettei pintaa syvemmälle meneviin kohtaamisinkaan liity mitään ikäviä yllätyksiä tai kiusallisia jälkipelejä.
Internet on hämärtänyt kaupallisen seksin ja perinteisen deittailun rajaa, koska siellä ei ole vastaavaa kaupalliselle seksille rajattua toimintaympäristöä. Esimerkiksi se, missä vaiheessa puhutaan rahasta ja hinnoista, jää usein avoimeksi ja myöhemmin riideltäväksi tai sovittavaksi asiaksi.
Tapaamiset voidaan sopia minne tahansa ilman kalliita bar fine ja ladies drink -oheiskuluja. Toisaalta internetistä tilattuna sika tulee useammin säkissä ja ennen tositoimiin pääsemistä eteen voi tulla odottamattomia käänteitä ja yllätyksiä.
Kaupallinen seksi on Filippiineillä virallisesti laitonta, mutta lakeja tulkitessa ja sovellettaessa nussitaan jotain muuta kuin pilkkua ja lakien toimeenpanokin ymmärretään pikemminkin kehotuksena.
Sen sijaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtaudutaan ankarammin ja sitä koskevia lakeja myös valvotaan tiukemmin. Filippiineillä alaikäisyyden raja on 18 vuotta ja seksuaalisen suostumuksen alaikäraja nostettiin hiljattain kuuteentoista vuoteen.
Rakkauden ammattilaiset
Länsimaissa yleinen näkökulma käsitellä kaupallista seksiä on tarkastella sitä ongelmana, joka pitää poistaa tai rajoittaa siihen liittyvien epäkohtien vuoksi. Tällaisessa tarkastelussa on myös vahva lähtöoletus siitä, että seksityöläiset ovat uhreja, joita asiakkaat riistävät ja kaikki siihen osallistuvat ovat rakkauden ammattirikollisia.
Filippiineillä köyhyys on selkeästi tärkein syy siihen, miksi ihmiset valitsevat seksityön. Maassa ei ole kaikkialle ulottuvaa sosiaaliturvaa ja moni nainen ja mies joutuu pakon sanelemana kauppaamaan seksiä jossain muodossa. Heille valinnanvaraa on vain siinä, hyväksyykö tarjouksen vai hylkääkö ja sinnittelee ilman rahaa.
Toisaalta kaupallinen seksi voi tarjota mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin. Seksiä myymällä nainen voi tienata päivässä enemmän kuin hänen vanhempansa kuukaudessa. Parhaimmillaan nainen voi päästä irti köyhyydestä muutaman vuoden työllä, joka ei vie terveyttä eikä tulevaisuudennäkymiä yhtä vääjäämättömästi kuin päivittäinen kyykkiminen riisipelloilla vuodesta toiseen.
Toinen syy on rahan hankkimisen näennäinen helppous ja seikkailunhalu. Suurimmalle osalle ulkomaalaisille seksiä myyvistä naisista olisi tarjolla vaihtoehtoisia ansaintamahdollisuuksia, mutta seksityöhön liittyvä elämäntapa houkuttaa ja koukuttaa.
Ulkomaalaisille suunnatuissa tyttöbaareissa työskentelevät naiset ovat siellä enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan. He eivät ajaudu yhtä usein ihmiskaupan uhreiksi ja todella surkeisiin kohtaloihin kuin paikallisille tarkoitetuissa palveluissa, jotka ovat epäinhimillisyydessään sitä kuvastoa mihin kaupallinen seksi pahimmillaan yhdistetään.
Kolmas syy on ulkomaalaisen puolison hakeminen. Parempaa ja turvatumpaa elämää ulkomaalaisen puolison kautta hakeva nainen – usein yksinhuoltajaksi jätetty – oppii baarissa vetämään niistä naruista, joista putoavat bikinit ja joista lähtee miehen järki. Monet miehet ovat löytäneet loppuelämänkohtalonsa tyttöbaarista, ja mikäs siinä, eihän seurustelun ansaintalogiikka ole välttämättä kiveen hakattu este myöhemmälle avio-onnelle.
Keskiyön cowboy kohtaa kamelianaisen
Yhdysvaltain entinen Filippiinien suurlähettiläs Harry Thomas kertoi eräässä haastattelussa, että 40 prosenttia Filippiineille yksin saapuvista miespuolisista matkailijoista tulee maahan seksin vuoksi. Kommentista nousi Filippiineillä melkoinen kohu, ja suurlähettiläs joutui pyytämään anteeksi lausuntoaan.
Hänen huomionsa ei kuitenkaan ollut täysin tuulesta temmattu. Filippiineillä vierailee huomattavasti enemmän miespuolisia matkailijoita kuin naispuolisia, eivätkä kaikki miehet tule maahan sukeltamaan tai pelaamaan golfia. Monet heistä tulevat etsimää rakkautta ja hakemaan seksiä.
Näin eräs suomalainen matkailija kiteytti sen, miksi hän vierailee maassa säännöllisesti: ”Kun laskeudun Filippiinien kamaralle, on kuin kaksikymmentä prosenttia painostani putoaisi saman tien ja ryhti paranee kilpaa itsetunnon kanssa. Libidokin herää ikiunesta. Filippiinit on pelastanut minut takaisin elämään ja uskomaan siihen, että minäkin kelpaan jollekin. Siitä tunteesta, vaikka edes hetkeksi, olen valmis maksamaan mitä tahansa.”
Tämä on kaupallisen seksin toinen puoli ja osasyy siihen, miksi sitä on tarjolla kaikissa kulttuureissa: Sille on aina sekä tarvetta että kysyntää, joka ei katoa moralisoimalla ja yksinkertaistamalla ihmiset inhimillisine tarpeineen uhreiksi ja riistäjiksi.
Onko tällainen mies peräkammareiden aikamiespoikien sankari vai kehitysmaiden naisia alistava miessika? Onko baarissa ylihinnoitetuilla drinkeillä miesten hauraita egoja hivelevä vamppi siellä ainoastaan dollarinkuvat ylimeikatuissa silmissään? Onko hänkin alistettu seksikaupan uhri vai itsenäinen voimanainen, joka käyttää miehiä hyväkseen ja näyttää heille, kuka vie ja kuka vikisee?
Tällaisten moraalisten raja-aitojen yli hyppivien kysymysten kautta pääsemme kiinni siihen, mikä kaupallisessa seksissä kiehtoo ja mikä siinä on ongelmallista: Monimuotoisuudessaan se voi olla samanaikaisesti kaikkea yllä olevaa – Ihmiselämän inhimillisyys alastomana kaikessa raadollisuudessaan ja ihanuudessaan.
Parhaimmillaan tyttöbaarissa voi olla hauskaa ja riehakkaan rattoisaa, mutta toisinaan siellä voi olla aivan kamalaa ja ahdistavaa. Nettitilauksella oven taakse saattaa ilmestyä kaiken kusettava naispaholainen tai loppuelämän pelastava enkeli.
Filippiineillä raha ja rakkaus eivät ole toisiaan yhtä selkeästi toisensa poissulkeva vastinpari kuin länsimaissa. Ihmissuhteet ovat aina jotain vaihdantaa: Mitä saa, mitä antaa ja mitä on kohtuullista vaatia ja tarjota?
Jos kuitenkin operoidaan yhteisellä valuutalla eikä vaihtokursseista tule kinaa, homma toimii ja kaikki saavat sitä mitä ovat hakemassa, niin rakkaussuhteissa kuin kaupallisimmissakin suhteissa.
Aiheesta lisää: Raha ja rakkaus – Filippiiniläisittäin
